Katsausta paitsi poikkeuksellisen lämpimään ja myös kuivuuden puolesta ennätykselliseen rengastusvuoteen 2006 ei voi aloittaa muulla kuin erityisillä kiitoksilla konkaripöntöttäjille Juha Tenhunen ja Ilpo Kuvaja sekä Timo Luostarinen . Samoin kiitokset kuuluvat muillekin rengastuskohteita tarjonneille, mm. hiiripöllöistä Kallislahdessa Okkosen Harrille ja Honkasen Teemulle vinkistä Sulkavalla, Silvennoisen Reijolle lehtopöllön seurannasta, Löppösen Maurille ja samoin Väisäsen Aatolle kanahaukasta. Lämpimät kiitokset kuuluvat mm. eväshuollosta ja rengastuksessa mukana olosta vaimolleni Eliisalle. Valitettavasti osa pesävihjeistä jäi myös tarkastamatta. Kesää on vielä jäljellä, mutta pesäpoikasrengastusten aika alkaa taas tältä vuodelta olla ohi. On taas erilaisten raporttien aika. 
jolla vielä 23.7. oli siivenpituudeltaan vain 155 mm oleva poikanen pesässään. Alueittain sääksien pesimistulos näytti vaihtelevan, mutta keskimäärin se rengastamissani 12 pesyeessä oli hyvä, 2,50 rengastusikäistä poikasta/pesä. Etelä-savolaisittain poikastuottoa laskettaessa voidaan ottaa mukaan Veikko Mätön rengastamat (suullinen tieto) kuusi kalasääksen pesyettä Mikkelin seudulta ja silloin rengastusikäisten poikasten määrä pesää kohti on 2,33 poikasta, mikä sekin on valtakunnan vuosittaiseen keskiarvoon verrattuna erittäin hyvä.
Lennossa taas oli noin parikymmentä nuorta kalatiiraa. Iältään näiden väliltä olevia poikasia löytyi 23.7. vain kuusi, kun noin parikymmentä eri ikäistä poikasta löytyi surmattuna, joista suurimmat, kolme kivenkoloon ja kaksi männyn oksien alle piilotettuina ja päättöminä. Pienimmät olivat kuolleina pesissään ilman näkyvää vauriota. Yksi vainolta välttyneistä tai surmatyön jälkeen kuoriutuneista, 23.7. rengastetuista poikasista oli vielä luodolla kontrolloitavissa 5. elokuuta. Puumalan Naistenvedellä perinteisistä kahdesta tiirayhdyskuntaluodoista toisen olivat vallanneet naurulokit. Ja sillä toisella, jonka puolestaan viime vuonna oli yksin noin 30 naurulokin poikasen kotiluotona, pesi nyt vain 2-3 paria kalatiiroja. Puumalan eteläisessä saaristossa monivuotisella tiiraluodolla olivat asiat mallissaan ainakin vielä 2. heinäkuuta. Rengastettavia poikasia löytyi 10 ja sama määrä oli vielä 2 ja 3 -munaisia pesiä. Yhdyskunnan myöhemmät vaiheet jäivät tarkistamatta. Samoin jäi Puulaveden tiiratilanne kokonaan tutkimatta.
Nuolihaukka kikitteli ainakin yhden saaren yllä Haukivedellä ja Oriolusverkon viestin mukaan myös Pihlajavedellä oli todettu ilmeinen pesintä. Muiden haukkojen poikasia riitti rengastettavaksi näytösluontoisesti, mutta sitäkin enemmän puuhassa oli nostalgiaa. Hiirihaukka kasvatti kahta poikastaan Puumalassa vanhassa kanahaukan pesässä, jossa kanahaukka pesi viimeeksi -98. Pesän, joka oli viides vuonna 1968 löytyneeltä reviiriltä todettu, se on rakentanut 1993. Juvalla Väisäsen Aaton ja Punkaharjulla Löppösen Maurin löytämissä kanahaukan pesissä oli täydet poikueet eli neljä poikasta kummassakin pesässä. Pesät sijaitsivat aidoissa kanahaukkametsiköissä ja tunnelma toi mieleen "vanhat hyvät ajat" yli kolmensadan Etelä-Savossa rengastamani kanahaukan poikasen parissa. Ikäänkuin rengastuskesän kruunatuksi päätteeksi Juha Tenhunen kertoi ruudullaan taas pesivästä mehiläishaukasta (Kuva). Kiipeily 16-17 metriä korkealla olevalle pesälle palkittiin kahdella kuvut pullollaan olevalla rengastusikäisellä poikasella. Pesän pohja oli lähes kennojen peitossa eli ruokaa näytti riittäneen ainakin 28.7. asti.
Jo viime syksynä todettiin hiiripöllön vilkasta vaellusta, mutta ehkei monikaan arvannut, että lintuja jää myös pesimään Etelä-Savoon. Pesiähän löytyi ainakin Juvalta (Aatto Väisänen), Savonlinnasta ja Sulkavalta sekä yksi Pieksänmaan seudulta. Sulkavan pesän löysivät alueen kesäasukkaat, joiden nimeä en valitettavasti muista, mutta mielenkiintoista siinä oli se, että biologi-rouva havaitsi tienvarsipajussa istuvan maastopoikasen arviolta 50-60 km tunnissa liikkuvasta autosta. Tosi tarkkaa ympäristön havainnointia. Pesintöjen myötä Etelä-Savossa myös rengastettiin ensimmäiset hiiripöllöt. Teemu yhdestä poikueesta kolme (sähköpostitieto) ja allekirjoittanut kahdesta poikueesta kummastakin kaksi. Juvan poikue jäi epäedullisten olosuhteiden ja ehkä hiukan huonon onnenkin takia rengastamatta.
Aloitettuja viirupöllön pesintöjä tavattiin niin Mikkelin kuin Savonlinnan seudullakin kiitettävästi, mutta ainakin Savonlinnassa ja ikivanhalla reviirillä Joroisissa näytti tapahtuneen pesinnästä luopumisia. Ristiinassa Juha Tenhusen ruudulla neljästä poikueesta tuli rengastetuksi vain kaksi. Kolmannesta poikaset karkasivat maastoon ennen rengastusta ja neljännessä aikuinen hautoi ensin viittä munaa ja kun olisi pitänyt jo olla poikasaika, emo hautoi vielä kahta munaa? Myös Juvalta Aaton tietämästä pöntöstä karkasivat viirupöllön poikaset eri sattumien takia. Samoin jäivät rengastamatta lapinpöllön poikaset, kun poikueen todennut valokuvaaja ei suhtautunut asiaan myötämielisesti. Kerimäen viirupöllöpoikueet Timon ja Ilpon pöntöissä sekä Kokin Paulin pöntössä tuottivat 11 poikasta. Käymättä jäi Harrin välittämä pesintä Loikansaaressa. Kerimäellä lehtopöllö asutti jo toistakymmentä vuotta vanhaa reviiriään, tosin vain pari vuotta vanhassa pöntössä. Poikasia oli vain kaksi. Hyvää myyrävuotta ja ilmeistä pönttöjen tarvetta kuvastanee sekin, että Kuvajan Ilpo sai melko tuoreisiin pönttöihin pesimään kaksi helmipöllöparia ja vielä yksi tuli tietoon Lauri Konstin mökinpihapöntöstä. Rengastettavia poikasia oli kaikkiaan 10, kun yksi liian pienenä jäi rengastamatta. Mainitusta mökinpihapöntöstä rengastimme myös emolinnun, kun se joka tapauksessa piti nostaa pois pöntöstä ja poikasten rengastuksen jälkeen se sitten repusta laitettiin sinne takaisin ja kansi kiinni. Melko samalla suunnalla oli tasan kymmenen vuotta sitten Timon pöntöissä 4 helmarin pesää ja rengastettavia poikasia silloin 23. Sitten taas eräällä tavalla sokeriin pohjalla, nimittäin varpuspöllön pesintöihin Juha Tenhusen ruudulla Ristiinassa. Kahdeksasta poikaspesästä lähti maailmalle 46 nuorta rengastettua varpuspöllöä. Ruudun aikaisempi ennätys 42 poikasta meni siten rikki. Edellä mainostettua nostalgiaa löytyy myös huuhkajahavainnoista, niin Teemun ja Miikan & co:n Mikkelin seudulla (sähköpostilla) kuin omistanikin harvoista tuloksista. Kuten Teemu Länsi-Savo jutussaan mainitsi, ovat Mikkelin seudun huuhkajapesälöydöt tehty ehkä yhtä lukuunottamatta vanhoilla reviireillä.
Vanhimmalla tänäkin vuonna asutuista reviireistä Mikkelin länsipuolella rengastettiin (Jouko Mättö) ensimmäiset poikaset jo 1972, Hirvensalmen reviiriltä 1979. Ristiinan reviiriltä olen rengastanut vain kerran Juhan löydettyä pesän 1998. Aikuisia reviireiltä ei ole aiemmin rengastettu, joten Teemun & co:n työstä saadaan uutta, mielenkiintoista tietoa. Rengastetun emon kontrollointi lämmittää varmaan erityisesti rengastajan mieltä. Savonlinnassakin huuhkaja pesi taas jo 1970 löydetyllä pesävuorella. Kroonisen ajanpuutteen vuoksi tarkastin vain pari muuta reviiriä, mutta niillä oli entisissä pesämontuissa enää vanhoja saalisjätteiden luita näkyvissä. Savolinnan huuhkajanpoikaset eivät kuitenkaan näytä rengastuslöytöjeni perusteella suuntaavan Mikkelin seudulle. Katso Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen huuhkajaillassa keväällä 2006 esittämäni karttapiirros . Ruskosuohaukasta Ristiinan Louhivedellä sain tänäkin vuonna kuulla Heikkisen Arilta, joka kertoi linnun istuskelleen väylämerkin päällä edellisvuoden tapaan. Kesää voi kokonaisuutena pitää petolintujen kannalta onnistuneena, omalta kohdaltani ennätyksellisellä 138 pesä-/maastopoikasen rengastuksellakin mitattuna.
Savonlinnassa 15.8.2006
|
