Ennätyksellisiä säitä, tuulihaukoilla
kaikki hyvin, osalla sääksistä välivuosi
2021


Alkuvuosi ja tapahtumia * Kevään edistyminen * Pöllöistä * Haukoista * Kesästä * Sääkset * Muutamista lajeista * Loppuvuoden sää *
Syksyn lajeja * Saimaan vedenkorkeus * Rengaslöytöjä * 50 vuotta sitten * Kiitos

Vuosi 2021 alkoi Savonlinnan lentoaseman mittarin mukaan tarkasti nollakelissä. Lunta oli maassa vähän. Uuden vuoden aattona oli satanut märkää lunta ja lisää sitä satoi tammikuun 2. päivänä. Parin ensimmäisen päivän plussan tuntumassa olleet lämpötilat vaihtuivat pieniin pakkasiin. Samalla saatiin pakkaslunta vähän lisää tykkylumen päälle ja loppiaisena maisema oli jo erittäin talvinen. Lumen syvyys oli 9. päivänä Punkaharjulla 15 ja Mikkelissä 19 cm.


Maisema muuttui kauniin talviseksi tammikuun alkupuolella.
Kuva 10.1.2021

Tammikuu sijoittui tämän vuosituhannen leudoimpaan kolmannekseen. Pääosin kotimittarin mukaisten aamulämpötilojen keskiarvo oli -6,5 astetta. 9. ja 10. päivä oli napakampaa pakkasta, mutta alle -15 asteeseen pakkanen kiristyi vasta kuun keskivaiheilla. Tuolloin kotimittari osoitti kylmimmillään -25,7 astetta. Sitten mentiin viikon päivät alle 10 asteen pakkasissa kunnes lämpötila taas kohosi juuri ja juuri plussalle useiksi päiviksi. Kolmena viimeisenä päivänä oli pientä pakkasta. Vielä kuun puolivälissä oli metsässä niukasti lunta puiden lumisuudesta huolimatta. Juuri ennen lauhtumista lunta satoi lisää. Lauhalla jaksolla satoi lisäksi märkää lunta ja teillä oli varsinainen sohjokeli. Lumen syvyys oli Punkaharjulla vielä 20. päivänä 20 cm (MLI 25), mutta jo 23. päivänä 30 cm ja kuun lopussa 41 cm.

*

16. pihabongaus sattui nyt paitsi tammikuun viimeiseen viikonloppuun, myös kuukauden kahdeksi viimeiseksi päiväksi. Tuolloin oli edellä kerrotusti lauhan jakson jälkeen pientä pakkasta.
BirdLifen uutiskirjeen nro 1 mukaan olosuhteet olivat otolliset. Valtakunnallisesti tavallisimpia lajeja olivat tali- ja sinitiainen sekä harakka ja käpytikka. Hömötiaisten määrä oli vähentynyt entisestään.
Oman havaintopaikan tuloksessa yllätti lajimäärän vähäisyys, 8 lajia. Aiemmin ruokinnalla vieraillut kuusitiainen ei nyt näyttäytynyt. Samoin puuttuivat viherpeipot, joita aivan kuun alussa oli pihapiirissä suurikin parvi. Poissaolijoista on mainittava vielä ainakin punatulkku.


Hömötiaisten määrä on vähentynyt edelleen pihabongauksessa
Arkistokuva vuodelta 2014

Melkein koko edellisen vuoden kestäneet kokoontumis- ym. rajoitukset jatkuivat 2021 puolella. Rengastajakokous korvattiin Zoom-yhteydellä seurattavalla webinaarilla 6.2.2021. Webinaarissa esiteltiin mm. tilastoja rengastuksista. Suomen rengastushistorian (1913-2020) aikana eniten rengastettu laji on talitiainen . Ensimmäisenä ei-pönttölintuna on neljänneksi (4.) eniten rengastettu pajulintuja. Se näyttäisi menettäneen 3. sijansa sinitiaiselle

*

Reippaat, lähes poikkeuksetta yli -10 asteen pakkaset kestivät melkein koko helmikuun. Ainakin kolmena päivänä käytiin myös alle -20 asteen 18. päivänä Savonlinnan lentoasemalla mitattiin -32,8 astetta. Kuun 25. päivänä sää kuitenkin lauhtui kuukauden loppupäiviksi kotimittarin mukaan selvästi plussalle. Kuukausi asettuu -12,5 asteen aamujen keskiarvolämpötilalla 2000-luvun kylmimpään kolmannekseen. Viimetalvesta poiketen lumipeite kasvoi helmikuussa reippaasti. Lumen karttuminen painottui kuukauden loppupuolelle. Sään lauhtuessa 25. päivänä, lumen syvyys oli Forecan mukaan 60 cm. Lauha jakso tiivisti sitten lumipeitettä.

Aapo Salmela kirjoitti BirdLife -lehdessä nro 2/2021, että talven hiljaiselon aikana "marjalinnut olivat liki täysin kateissa". Poikkeuksena hän mainitsee mustarastaan, joita talvehti runsaasti. Mustarastas oli mukana myös omassa pihabongauksen tarkituslaskennassa 14.2. eli kaksi viikkoa "oikean" pihabongauksen jälkeen. Nytkin niitä oli vain yksi, joka on näyttäytynyt myös laskentojen välillä. Laskennan tulos oli nyt vielä heikompi, vain 7 lajia. Lisäksi pikkuvarpunen oli vaihtunut viherpeippoon.

*

Maaliskuu vaihtui helmikuun lopun lauhan jakson jatkumona 0-kelissä. Pakkanen alkoi kuitenkin heti kiristyä ja Itä-Savon (11.3./Ossi Tynkkynen) mukaan Savonlinnassa mitattiin 10. päivänä maaliskuun alhaisin lämpötila lentoaseman noin 30 vuotisessa mittaushistoriassa, -33,3 astetta. Kolmen kireämmän pakkaspäivän jälkeen oli pari pikkupakkaspäivää ja kuun puolessa välissä pari plussa-keli päivää. Kuukauden loppupuolella lämpötila kävi vain parina aamuna juuri ja juuri alle -10 asteen. Viimeiset 8 päivää olivat poikkeuksellisen lämpimiä.
Lumen syvyys putosi maaliskuun alussa Forecan (Punkaharjun mittasuaseman) mukaan helmikuun huippulukemasta 48 cm:iin ja kasvoin ensimmäisenä viikonloppuna 55 cm:iin. Samalla tasolla se pysytteli aina kuun lopun lämpöjaksoon saakka, joka alkoi sulattamaan lumia reippaasti. Kokonaisuudessaan maaliskuu oli vähäsateinen, aurinkoinen ja poikkeuksellisen lämmin . Melkein tai yhtä lämpimiä maaliskuita on ollut 2015, 2014, 2007 ja sitten vasta 1992.

*alkuun*

Ensimmäiset telkät (kuvassa) näin Savonlinnan
Poukkusalmen sulassa vasta 7.4. Vuonna 2020 jo 12.3.

KEVÄÄN EDISTYMINEN
Birdlife -lehden 2/2001 (Aapo Salmela) mukaan kevätmuuton ensiryöpsähdys oli helmi- maaliskuun vaihteessa, minkä jälkeen se tasaantui. Birdlifen uutiskirjeen (23.3.) mukaan "ennen tätä viikkoa ei kevätmuutto ole edennyt juuri etelä- ja länsirannikkoa pidemmälle". Radio Suomen uutisen 26.3. mukaan sisämaahan ei ole vielä tullut paljon muuttolintuja siellä olevan runsaan lumen takia.

Osmo Ojamies kirjoitti Oriolus-postissa 29.3. ”Kevään tulo ei ole niin etuajassa kuin viime vuonna, joten Etelä-Savon muuttolintujen varhaisuusennätyksiä ei ole nyt rikottu.” Samaan sähköpostiin Osmo oli liittänyt laatimansa Orioluksen oman muuttokalenterin, mistä voi tarkistaa oman havaintonsa ennätyksellisyyden .

Muuton venymisestä huolimatta joitain kevään merkkejä oli kuitenkin havaittavissa.
Harmaapäätikka kuikutti Pihlajaniemellä jo 10.3. vajaan 30 asteen pakkasessa.
Eka "oma" harmaa?lokki näyttäytyi 20.3. pilkkijän seuralaisena, Pihlajaniemelleä sekin.
Lokit lienevät myös myöhässä. Työkaverini kyllä kertoi jo 14.3. kuulleensa lokkien ääntä Laitaatsalmesta, jonka rannalla asuu. Puumalan salmen sula oli kuitenkin aivan tyhjä vielä 21.3.2021. Savonlinnan keskustassa oli lennossa 3 (harmaa?)lokkia 23.3. (Eliisa Mättö)
Mustarastaan laulua kuului eka kertaa 27.3 Pihlajaniemellä. 29.3. niitä oli ruokinnalla jo 7 yks. yhtäaikaa.

*
Huhtikuu oli kotimittarin aamun minimilämpötilojen mukaan aika keskimääräinen, mutta myös aurinkoinen ja vähäsateinen. Kovia aamupakkasia ei ollut. Kuun keskimmäinen kolmannes oli lämmin. Ajoittain päivälämpötilat hipoivat +15 astetta, mutta sekä kuun ensimmäinen että viimeinen kolmannes ja erityisesti viimeinen viikko olivatkin sitten koleita.
Lumet sulivat vauhdilla jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Lunta oli silti Punkharjun Laukansaaren mittausaseman mukaan huhtikuun 5. päivänä vielä 21 cm. Edes kuun keskivaiheen lämmin jakso ei ehtinyt sulattamaan kaikkia lumia huhtikuun aikana, vaan se venyi poikkeuksellisen myöhäiseksi. Viimeiset rippeet sulivat pois toukokuun 9. päivänä.
Jäät eivät kaiken kaikkiaan suhteellisen lauhan ja lumisen talven vuoksi olleet kovin vahvoja. Puumalan Naistenvedestä ne lähivät jo 23. ja 24. päivinä, mikä sijoittuu parinkymmenen vuoden ajalta aikaisipaan kolmannekseen.

Peippokoiraita näkyi hangella 4 yks. 5.4.
Ensimmäisen västäräkin tavoitin vasta 17.4. Puumalasta Naistenvedeltä, jossa se kesäiseen tapaan otti hyönteisen ilmasta.
Kuikat ilmestyivät Naistevedelle heti jäiden lähdettyä 24.4.
Lehtokurpan soidinlentoa en yrityksistä huolimatta onnistunut havaitsemaan huhtikuun puolella.

Vapunpäivän aamu ei ollut kovin kesäinen

Kolea jakso jatkui toukokuun puolellakin. Ensimmäisellä viikolla päivälämpötilat olivat selvästi alle +10 asteen. Ensimmäisinä öinä oli useita asteita pakkasta. Kuudennen päivän aamuna maa oli valkoinen ja päivälläkin lämmintä vain kaksi astetta.
Sitten 11.5. alkoi kesä "kerta heitolla". Helleraja ylittyi kolmella paikkakunnalla 11. päivänä. Tästä parissa päivässä koivut alkoivat vihertämään ja samantien niihin puhkesi lehti. Lämmin jakso kesti 20. päivään asti, jolloin ukkonen jyrähteli. Tästä mentiin loppukuu sitten koleammissa n. 10 ja 15 asteen välille jääneissä lämpötiloissa. Viimeinen kolmannes oli myös sateinen. 23. päivälle annettiin sadevaroitus, yli 50 mm. vuorokaudessa.

Yle uutisoi 7.5. BirdLifen tiedotetta, jonka mukaan erityisesti hyönteissyöjien muutto on poikkeuksellisen myöhässä. Uutiskirjeessä 3/2021 -12.5.21- todettiin, että hyönteissyöjiä saapui poikkeuksellisen niukasti Suomeen ennen juuri alkanutta lämmintä jaksoa. Samoin todettiin, että vielä viime viikolla pajulintuja ja kirjosieppoja oli vähemmän kuin vastavana ajankohtana viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta kun lämpeni, alkoi tapahtua. Haarpääskyt rakensivat Puumalassa pesää jo 15. ja 16. päivinä.

*

*alkuun*

Toukokuun 15. päivänä emon alta
kurkisti vielä hyvin pieni viirupöllön poikanen

PÖLLÖISTÄ
Itä-Savo (Katri Levänen) kirjoitti 27.3.2021 Hannu Siitosen haastattelun pohjalta, että kulunut talvi on ollut isoille pöllölajeille vaikea. Paksut hanget ja jääkerrokset hankaloittavat pöllöjen saalistusta.
Samansuuntaisesti kirjoittivat myös Tero Toivanen , Jarkko Santaharju ja Aleksi Lehikoinen BirdLife 3/2021 -lehdessä. Heidän mukaansa myyräkannat ovat olleet alhaalla suurimmassa osassa Suomea.
Tästä saatiin jo viitteitä Ilpo Kuvajan kuuntelukierroksilta: Perinteisellä reitillä Savonlinnan itäpuolella 14.2. myös tulos oli Ilpon mukaan perinteinen, siis ei mitään. Kierroksen 28.2. anti oli lähes samanlainen, todennäköisesti kuitenkin yhdeltä tunnetulta viirupöllön reviiriltä kuului ääntelyä. Kierroksella 14.3. kuului aktiivikuulo/-kkeilla/-suojaimilla ääntelyä yhdeltä viirupöllön reviiriltä.

Tiira-havaintojärjestelmästä löytyi helmikuun puolenvälin ja maaliskuun 20. päivän välisenä aikana vain 4 havaintoa helmipöllöistä. Näistä 3 oli Mikkelin alueelta. Eniten havaintoja kirjattiin varpuspöllöistä . Ne puolestaan painottuivat (vanhan) Etelä-Savon itä- ja pohjoisosiin ja niistä suurin osa oli näköhavaintoja helmikuun aikana.

Pesinnnät
Aloitettuja viirupöllön pesintöjä löytyi ennakko-odotuksista huolimatta yhdeksän. Ilpon pöntöistä 6, Luostarisen Timon pöntöistä 2 ja yksi Ristiinasta Juha Tenhusen vielä jäljellä olevista pöntöistä. Siellä ilmeisesti maanomistaja oli vienyt viime vuonna asuttuna olleen pöntön niin tarkoin, että vain osa pöntön puruista oli nähtävillä puun juurella. Myös metsäkeskuksen rauhoituskyltti oli lähtenyt.

Pesinnät eivät kuitenkan onnistuneet toivotulla tavalla. Ne olivat vähän viime vuosien totutusta ajasta myöhässä ja poikasia oli vähän, vain 14 rengastusikäistä poikasta 9 aloitetusta pesinnästä.
Yhden pesän poikaset katosivat oudosti muutamassa vuorokaudessa. Eikä siinä vielä kaikki. Kolmen pesyeen poikasten silmät olivat tulehtuneen oloiset ja poikasten kunto vaikutti heikolta. Myöhempien käyntien perusteella näistä ainakaan kahden pesinnän poikaset (2 + 1) eivät selvinneet lentoon.

Muiden pöllöjen pesinnöistä ei tullut havaintoja koko kesänä. Ristiinassa ei varpuspöllöistä löytynyt mitään jälkiä vanhoilta reilulta kymmeneltä reviiriltä, jos varpuspöllön kohdalla sellaisista voidaan puhua.

*alkuun*


Arkistokuva
vuodelta 2014

HAUKOISTA
Tuulihaukan pesinnöistä raportointi alkaa, onneksi positiivisella tavalla, toistaa itseään. Ne pesivät taas hyvin. Niillä täytyi olla myös hyvin ravintoa saatavilla poikueiden koosta päätellen.

Edellisvuosien tapaan Savonlinnan itäpuolelta Ilpon pöntöistä ja kolmesta Timo Luostarisen sekä Rantasalmella yhdestä pöntöstä rengastimme 37 poikasta. Määrä on (taas) rengastusennätys näistä pöntöistä. Puumalassa, vanhassa variksen pesässä, vajaan 20 metrin korkeudessa, rantamännyn latvuksessa pesineen tuulihaukan poikaset jäivät rengastamatta. Lentopoikaset (2+) olivat pesän lähistöllä vielä 1.8.

Rengastettuja poikueita oli siis 8 ja niissä 37 poikasta, mikä tekee 4,6 poikasta / pesye. Lisäystä viime vuoteen oli 0,1 poikasta. Näiden pesintöjen lisäksi Ilpo havaitsi keväällä linnut yhdellä, aiemmin monesti asutulla pöntöllä, mutta se jäi kuitenkin tyhjäksi.

Nuolihaukka. Puumalan Naistenveden pitkäaikaiselta nuolihaukan reviiriltä en tehnyt varmoja havaintoja, joita sotki edellä kerrottu tuulihaukan variksenpesä-pesintä alueella. Yhdeltä Haukiveden sääksenpesäsaarelta nousi nuolihaukka sääkseä hätistelemään.

Hiirihaukat pesivät ilmeisesti kohtalaisen mukavasti. Sampo Liukko kertoi rengastaneensa juuri kesä-heinäkuun vaihteessa kaksi pesyettä Savonlinnan länsipuolelta. Kummassakin oli ollut kolme poikasta. Lisäksi Luukkasen Timo (c/o Ilpo) oli haivainnut Savonlinnan itäpuolen vakituisella pesällä ainakin kaksi poikasta.
Linnut havaittiin lisäksi ainakin kolmella reviirillä, joilla pesintää ei kuitenkaan todettu.

Varpushaukkaa en löytänyt viime vuoden reviiriltä Ristiinassa. Eikä niitä löytynyt muualtakaan.

Kanahaukat olivat minulta kokonaan kateissa. Viime vuonna asuttu pesä Savonlinnan itäpuolella oli Ilpon tarkastamana asumaton. Valtakunnallisesti kanahaukan poikasrengastukset ovat viime vuosina lähes puolittuneet 1990-luvun loppupuolelta. Huippuvuotena 1999 rengastettiin yli kaksi tuhatta ja 2019 vain 1094 poikasta. Lähde: Rengastajan vuosikirjat.

*alkuun*

KESÄSTÄ
BirdLife-lehden (Aapo Salmela) 3/2021 mukaan kuiva ja lämmin alkukesä oli lintujen pesinnöille otollinen, mutta toisaalta esim. tervapääskyt kärsivät helteestä.

Kesäkuu oli Ilmatieteenlaitoksen (Itä-Savon 2.7-21) mukaan ennätyksellisen lämmin. Päivän ylimmät lämpötilat jäivät kuun ensimmäisen päivän lisäksi vain muutamana päivänä kuun puolivälissä alle +20 asteen. Juhannusviikolla Savonlnnassakin lämpötila nousi kolmena päivänä yli +30 asteen. Saman uutisen mukaan koko maassa oli kesäkuussa 25 hellepäivää. Aatuksi nimettynä ukkosmyrskynä helteet purakautuivat 23. pääivänä, mutta eivät päättyneet siihen. Itä-Savon (Tiina Kukkonen) mukaan pahinta jälkeä myrsky teki Joutsassa ja Savonlinnan seudulla Enonkoskella.

Liikkuminen myös vesillä kesällä 2021
oli hyvä ajoittaa vuorokauden viileämpiin osiin.

Haukivesi 27.7.2021

Heinäkuun kaksi ensimmäistä kolmannesta olivat jatkoa kesäkuun helteille . Kuun puolta väliä edelsi taas yli +30 asteen päivälämpötiloja. Ylen mukaan Kouvolan mittauspisteellä tehtiin 14.7. ennätys, 27 peräkkäistä hellepäivää. Hellekauden jälkeen toiseksi viimeisen viikon vajaan +20 asteen päivälämpötilat tuntuivat viileiltä. Viimeisellä viikolla oli taas kolme hellepäivää, mutta kuun vaihdetta edeltävät päivät olivat sitten viileämpiä ja epävakaisia. 29. päivänä ukkosti reilummin.

Elokuun ensimmäisinä kolmena viikkona lämpötila vaihteli tasaiseti vähän +20 asteen molemmin puolin. Sateisiakin päiviä oli harvakseltaan. Viimeisen kokonaisen viikon alkupuolella sää muuttui koleaksi, mutta lämpeni vielä viimeiseksi viikonlopuksi n. +20 asteeseen.

Vielä BirdLife -lehdessä nro 3/2021 (Toivanen ym.) on todettu saadun tietoja erittäin myöhäisistä pesinnöistä. Jutussa on arvoitu sään nopean kylmenemisen elokuun lopulla saattaneen olla kohtalokas monelle toiselle pesinnälle.
Omissa mökin pihapöntöissä pesinnät onnistuivat kokolailla hyvin. Sinitiainen sai lentoon yhdeksän (rengastettua) poikasta, talitiainen pesi samassa pöntössä kaksi kertaa peräkkäin. Poikaset olivat toisestakin pesinnästä lennossa jo 25.7. Myös kirjosieppo onnistui pesinnässään. Leppälintu lauloi innokkaasti kesäkuun alkupäivinä, muttei sitten ilmeisesti asettunut pesimään. Lisäksi tähän samaan yhteyteen on mainittava haarapääsky , joka sai venevajan räystään alta samaa pesää käyttäen lentoon kaksi poikuetta.

*alkuun*

Nämä sääksen lentopoikaset
ovat ottaneet mallia vanhemmistaan
levähdyspaikan valinnassa.
Kuva 31.7.2021

SÄÄKSET
jättivät pesimättä tai epäonnistuivat pesinnöissään keskimääräistä enemmän. Peräti 7 pesällä oli joko linnut/lintuja paikalla heinäkuussa (5) tai ne olivat olleet paikalla aiemmin (1) ja yhdellä oli paitsi pesää rakenneltu, tuoreita merkkejä oleskelusta. Tarkastimme näistä dronella 2 pesää, joissa molemmat linnut olivat paikalla, mutta eivät jääneet varoittelemaan ja yhden, jossa lintujen luultiin aloittaneen pesinnän. Kaikki tyhjiä.
WWF:n / Juha Taskisen nettikamerapesällä sääksien pesintä epäonnistui. Linnut lakkasivat hautomasta täysipainoisesti ennen "laskettua aikaa". Kuoriutumattomaksi näin jäänet munat säilyivät pesässä heinäkuun loppupuolelle asti. Yksi lintu rakenteli pesää vielä 9.8.2021.

Aloitetuksi todettujen, siis vähintään munittujen, pesien määrä laski viime vuodesta pesimättä jättämisiä vastaavasti ja oli 26 pesintää. Tähän en ole laskenut kahta nytkin asuttua, vanhaa pesää, jotka aiemmista vuosista poiketen tarkisti ja rengasti Sampo Liukko. Rengastusikään ehtineiden poikueiden koko oli melko sama kuin viime vuonna ja samoin siis melko hyvä, keskimäärin 2,42 poikasta/pesä (n=19). Jos nuo Sampon rengastamat pesät lasketaan mukaan, luku olisi 2,33 poikasta/pesä.

Vähän myös dramatiikkaa liittyi sääksirengastukseen 2021. Yhdellä pesällä, vaikka olin pesän laidan alapuolella, sääksiemo pääsi "iskemään". Samainen lintu on kyllä syöksyjä tehnyt aiempinakin vuosina ja varoin sitä, mutta silti tuloksena oli uusi jakaus. Tältä pesältä poikaset jäivät rengastamatta. Sääksi sai siis tahtonsa läpi.

*alkuun*


Sääksien rengastus ei alkanut aivan suunnitellusti.

MUUTAMISTA LAJEISTA
Silkkiuikku. Vaikka jäät lähtivät viikkoa ennen huhtikuun loppua silkkiuikun perinteiseltä pesäpaikalta Savonlinnan Pihlajaniemellä, havaittiin linnut paikalla vasta 2.5. Heti illalla ne olivat saaneet kasaan ensimmäisen pesälautan. Tekivät toisenkin. Hautoi ainakin vielä 4.6. Ensimmäisen kerran aikuinen havaittiin poikasen kanssa pesän lähistöllä viikolla 32 (Eliisa Mättö) ja sitten 18.8.

Kuikan pesintää saattoi vaikeuttaa Saimaan vedenpinnan jyrkkä nousu touko-kesäkuussa. Poikueita ei näkynyt. Katso Saimaan vedenkorkeus.

Fasaanit ilmestyivät ruokintapaikan ympäristöön Savonlinnan Pihlajaniemellä maaliskuun alkupuoliskolla, ensin koiras ja sitten kuun lopulla myös 4 naarasta. 3.6. kuusi pientä poikasta, mutta esim. 8.6. enää vain yksi. Syyskuun alkupuolella sitten taas usempia, puolikasvuisia poikasia, joista yksi "puolialbiino". Talven tultua ei fasaaneja enää näkynyt.

Kalalokki -pari oli vakituisella pesäpaikallaan Savonlinnan Harjusillassa jo 23.4, muttei sitten ketään 1.5. Vasta 14.5. nähtiin linnun hautovan. Ja 29.5. Mahdollisesti huhti-toukokuun vaihteen kolea jakso sotki myös niiden pesinnän aloittamista.
Muillakin monivuotisilla pesäpaikoilla välillä Savonlinna - Mikkeli aloittaminen vaihteli:
Rantasalmen Kolkonpään juurakolla pari oli 1.5. paikalla ja 9.5. rakentelivat pesää.
Mikkelin Asilassa Saarijärven lahdessa ei vielä 1.5. ollut lintuja. 9.5. näytti kalalokki hautovan "takakivellä". Tässä kyseessä voi kuitenkin olla muu makoilu, koska 29.5. hautoi etukivellä.
Vanhaa pesäpaikkaa Juvalla Nääringinjärven päässä ei enää pystynyt ensin työmaan ja myöhemmin melumuurin takia ajessa tarkistamaan.

Itä-Savo uutisoi taas 20.5., että kalalokki yrittää pesintää Savonlinna 5-kulman liikenteenjakajassa. Myöhemmistä vaiheita ei ole tietoa, mutta jutunkin mukaan alue on tie- tai muiden maanrakennustöiden vuoksi erittäin rauhaton.

Selkälokista havaintoja kertyi "odotetun" niukasti. Puumalan Naistenvedellä kiertelevä pari viivähti rantakivellä 23.5.
Viimevuotisella pesäpaikalla Mikkelin Asilassa vanhan 5-tien varressa, lintu havaittiin lennossa kerran, mutta pesintää paikalla ei todettu.


Ruotsissa rengastettu tiira
entisellä paikallaan
Savonlinassa 6.7-21.

Kalatiira: Viimein sain aikaiseksi kuvata Savonlinnan keskustassa kevyen liikenteen sillan kaiteella useita kesiä viihtyneen, rengastetun kalatiiran siten, että renkaasta sai riittävät tunnistetiedot. Viime vuonna kerroin, että joku oli sen kuvannut jo aiemmin ja että lintu olisi rengastettu Gotlannissa, mutta muistikuvani rengastuspaikasta oli väärä. Nyt saamani tiedon mukaan se on rengastettu 17.8.2016 Öölannissa. Siivenpituus on ollut tuolloin 292 mm eli lintu on ollut lentokykyinen (förfjoling eller äldre), arvatenkin muuttomatkalla. On siis mahdollista, että se on syntyisinkin Suomesta, jopa Savonlinnasta. Samalla tuli osoitetuksi, että 2016 kaiteella em. sillan lähistöllä havaittu rengastettu tiira ei ole voinut olla kyseinen, Ruotsissa rengastettu lintu.
Tänä vuona lintu viihtyi "paikallaan" pitkään. Varmuudella rengastettu tiira oli kaiteella 6.8. (Eliisa Mättö) ja mahdollisesti myös 12.8, mutta en ehtinyt tarkistamaan, oliko kaiteelta nousseella linnulla rengas.

Pesintöjen menestymisestä minulla ei ole laajempaa käsitystä. Parista yhdyskunnasta Puumalassa linnut ja munat/poikaset vain katosivat, mutta Savonlinnan Pihlajavedellä taas oli uusi, pieni yhdyskunta entisen kookkaan lähistöllä. Rengastin viisi poikasta.

Palokärjen poikaset jäivät 25.5. rengastamatta Savonlinnan itäpuolella, kun käsi ei vain mahtunut riittävän syvälle. Eikä mitään erityisvälineitä ollut käytettävissä. Pesän löytäjä Risto Ruuska ilmoitti 30.5, että poikaset ovat lähteneet pesästä.

Haarapääskystä olen jo Kesästä -kappaleessa todennut, että niillä oli kaksi pesintää samassa pesässä. Elokuun 15. päivänä pesässä oli suuret poikaset. Ainakin yhdellä oli jo havaittavissa ruskea kaulalappu. 22.8. poikaset olivat lennossa.

*alkuun*


Moninaiset ovat lokkien pesäpaikat.
Tämäkään pesintä ei tainnut onnistua.
Kuva 21.5.2021.

LOPPUVUODEN SÄÄ
oli syksyn osalta aika tavanomainen. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli jonkin verran keskimääräistä kylmempi. Puolivälin jälkeen päivät viilenivät alle +10 asteeseen koko loppukuuksi. Pakkasta oli kunnolla (-1,5 astC) 22. päivän aamuna, mutta auton tuulilasia ainakin Savonlinnassa sai raaputella jo 17. päivän aamuna. Syyskuussa myös satoi tavallista vähemmän.

Lokakuu oli puolestaan selvästi noin 30 vuoden mittausajanjakson keskiarvoa lämpimämpi. Ensimmäinen kolmanneksen päivälämpötilat pysyttelivät yli +10 asteessa, toisella kolmanneksella päivälämpötila putosi ensin alle +10 asteen ja parina viimeisenä päivänä lähelle nollaa, jolloin saatiin myös ensiräntä. Viimeisellä kolmanneksella oli ensin pari kylmää päivää, mutta sitten oli päivisin taas lähelle +10 astetta. Lokakuun ensimmäinen varsinainen pakkasyö oli 23-24 päivien välinen yö. Varsinkin kuun alussa myös yöt olivat lämpimiä. Lokakuun alku oli vähäsateinen, mutta loppukuun sateet nostivat koko kuun sademäärän keskimääräistä suuremmaksi.

Marraskuun keskilämpötila hipoi keskiarvoja samaisten tilastojen mukaan. Maa oli valkoinen jo ainakin 14. päivän aamuna. Lämpötila laski aamuisin pakkaselle loppukuuksi 20. päivän jälkeen, jolloin maa oli taas valkoinen. Kun vielä 24. päivän tienoilla satoi lisää lunta 10 cm, saattoi katsoa talven alkaneeksi . Aloitin ruokinnan 21. päivänä. Tiaisia ja viherpeippo ilmestyivät ruokailemaan välittömästi.

Joulukuun alku oli kylmä. Itä-Savon (19.12./Simo Härkönen) jutun mukaan Savonlinnan Punkaharjun havaintoasemalla joulukuun 6 ensimmäisen päivän keskilämpötila oli ollut 9 astetta kylmempi kuin keskimäärin 60 vuoden mittausten aikana. Tämän jälkeen pakkanen vielä kiristyi kolmeksi päiväksi -20 asteen tuntumaan, kerran ylikin. Joulu- ja Tapaninpäivinä oli pakkasta yli -20 astetta. Vuoden vaihtuessa uuteen oli pakkasta kotimittarin mukaan -3 astetta.
Lunta oli itsenäisyyspäivänä metsässä niin paljon, että sinne pystyi hiihtämään oikein hyvän ladun. Jouluaattoon mennessä lunta oli kertynyt Punkaharjun asemalla (Foreca) 27 cm ja Mikkelissä 29 cm. Vuoden viimeisenä päivänä 33 cm ja Mikkelissä 34 cm.
Itä-Savo (Tiina Knaappila) kirjoitti 18.12, että jäät ovat Ely-keskuksen tiedotteen mukaan olleet vuodenaikaan nähden yhtä paksuja viimeksi yli kymmenen vuotta sitten eli 2010.

*alkuun*


Punatulkkuja on ollut
tavallista enemmän

Kuva 12.12.21
SYKSYN LAJEJA

Aapo Salmela kirjoitti BirdLife -lehdessä 1/2022, että lähes koko syyskuun kestäneet pohjoisvirtaukset avittivat syysmuuttoa, joka eteni vauhdilla.
Puumalassa menikin ensimmäinen hanhiparvi 12.9.2021, noin 50+ yksilöä. Erityisen vilkasta hanhien muutto tuntui olevan mm. viikonlopun päivinä 18-20.9. Seuraavalla viikolla Savonlinnassa parvia meni harvakseltaan. Puumalassa kuitenkin vielä viikonloppuna 25-27.9, melko lämpimässä säässä. Sekä vielä 9-10.10. Viimeiset pari parvea havaittiin Puumalssa 23.10.
*
19.9. Puumalassa näkyi vielä 2 nuorta västäräkkiä. Ei enää lokakuun puolella.
*
Punakylkirastaiden syyslaulua kuuluin Savonlinnan Pihlajaniemellä 22-23. ja 25.9. päivinä sekä Laitaatsillassa 29.9. Samoin vielä 9.10 rastasparvesta.
*
Mustarastaat ilmestyivät pihapiiriiin Savonlinnassa syyskuun 24.ja 25. päivinä. Ainakin 6+ yksilöä. 17.10. yksi lintu lauloi kuusen "sisällä" hiljaista laulua yli tunnin. Loppuvuodesta ruokinnalla vain yksi tai kaksi yksilöä, mutta aika säännöllisesti.
*
Kuikan viimeiset "kuikka-huudot" kuuluivat Naistenvedeltä 10.10.
*
Järripeippoja 17.10. pihalla sireenipensaan juuressa.
*
Vielä 19.10. yksi aikuispukuinen kalalokki torin laiturilla Savonlinnassa.
*
Ensimmäiset punatulkut ilmestyivät vaahteraan Pihalajaniemellä 17.10. Varsinkin joulukuussa usein 4-5+ yksilöä.
*
Tilhien ensimmäiset n. 5+ yksilöä nähtiin Pihlajaniemellä 11.11.
*
Räkättirastaita viivytteli hyvän pihlajanmarjasadon vuoksi paljon. 4.12. Pihjlajaniemellä 20+ yksilöä. Samoin useiden kymmenien lintujen parvi 11-12.12. Samanlainen Mikkelissä Kalevankankaalla jouluaattona.
Vielä vuoden viimeisenä päivänä oli pihlajanmarjoja syömässä 2 räkättiä.
*
Harmaapäätikka aloitti käynnit rasva"pötköllä" 23.12. (Eliisa Mättö).

*



*alkuun*

Rengaslöytöjä 2021.
Näistä näyttää olevan vuosi vuodelta vähemmän kerrottavaa.

VIIRUPÖLLÖ
*
'
Savonlinnan, ent. Kerimäen Makkolassa poikasena rengastetun viirupöllön, D-305911, ilmoitettiin kuolleen sähköiskuun. Löytöaika 26.4.2021, muuntajan kannelta, Savonlinnan taajaman kaakkoispuolelta, rengastuspaikasta 17 km S.

VIIRUPÖLLÖ
*
'
Ristiinassa 2002 poikasena rengastettu viirupöllö(-naaras) D-205239 on kontrolloitu edelleen Valkelassa, tänä vuonna 24.4. Ikää linnulla oli nyt kontrolloitaessa 18v 11 kk ja 3 päivää. Etäisyys syntymäpöntölle on edelleen sama 46 km.
Vielä on matkaa ikäennätykseen, joka on 23v 10 kk.

*alkuun*

50 vuotta sitten

Rengastukset Jouko Mättö

KANAHAUKKA
*
'
Mikkelin Anttolassa, Nurholassa poikasena 1.7.1971 rengastetusta kanahaukka-naaraasta, D 46412, tuli ilmoitus päiväyksellä 9.10. 1971: "Kanahaukka, suurikokoinen ja voimakas, syöksyi ajokoiralla metsästettäessä jänis ajoon, josta tuli ammutuksi". Paikka Puumala Himahuuha.

SÄÄKSI
*
'
Rantasalmen Joutsenmäessä 16.7.1971 poikasena rengastettu sääksi M-6467 oli joutunut kalanpyydykseen Nigeriassa . Ilmoituksen päiväys 1.9.1972.

PUNAKYLKIRASTAS
*
'
Puumalassa 18.7.1971 poikasena rengastettu punakylkirastas, A 150178, oli ilmoituksen mukaan ammuttu Kreikassa 11.4.1972. Matkaa se oli tehnyt 2548 km.

*alkuun*

Hyvää alkanutta vuotta 2022 toivottaen,
KIITOS
vuodesta
2021!

Savonlinnassa 28.1.2022
Pekka Mättö

Katsaus 2005
Katsaus 2006
Katsaus 2007
Katsaus 2008
Katsaus 2009
Katsaus 2010


Laulurastaan pesä
Arkistokuva vuodelta 1976
Katsaus 2011
Katsaus 2012
Katsaus 2013
Katsaus 2014
Katsaus 2015
Katsaus 2016
Katsaus 2017
Katsaus 2018
Katsaus 2019
Katsaus 2020

*alkuun*