Myyriä ja vettä 2008 Vuosi 2008 alkoi Etelä-Savossa kokolailla lumettomana ja vuoden vaihtuessa lämpötila oli juuri ja juuri miinuksen puolella. Tammikuun alkupäivinä pakkasta oli jo jonkin verran, kunnes sää taas leutoni puolivälissä. Lunta saatiin edes jonkilaisiksi hiihtokeleiksi asti vasta tammikuun lopussa, vähän paremmin helmikuun alussa, sitten lisää loppupuolella ja maaliskussa, niin että lopulta lunta olikin jo aivan riittävästi. Pihabongausviikonloppuna 26-27.1. sitä oli kuitenkin sen verran, että tavanomaiset lajit tulivat ruokinnalle. Pakkanen pysytteli kohtuullisissa lukemissa ja helmikuu olikin taas lämpimin viiteen vuoteen ainakin kotimittarin aamulukemien perusteella. Maaliskuun lämpötila pysytteli pikkupakkasen puolella käyden kuitenkin vähän lämpimän puolella hiukan ennen puoltaväliä. Näin luminen oli maisema alkuvuodesta 2008 oikeastaan vasta helmikuun puolella. Jos lumet tulivat myöhään, niin melko aikaisin ne myös alkoivat hiljalleeen hävitä pois. Ennätystä lumien lähtö ei kuitenkaan tehnyt. Pihlajaniemen vertailupaikasta viimeiset lumen rippeet sulivat vasta 30.4. kun aikaisimmillaan ne ovat kadonneet jo 22.4. (1999 ja 2007). Lumista ei sulamisvesiä tullut tavanomaisella äkkipurkauksella, mutta koska vesistöjen vedenpinta yleisesti ja erityisesti Saimaalla oli jo alkuvuodesta keskimääräistä korkeammalla, nousi se kesäkuuhun mennessä tulvalukemiin. Näin siitäkin huolimatta, että Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuu oli koko maassa keskimäräistä kuivempi. Kesäkuussa asia sitten muuttuikin ja se oli jo keskimääräistä sateisempi. Mikkelin Rantakylässä päästiin kesäkuun sade-ennätykseen, 164,4 millimetriä. Kesäkuu oli myös keskimääräistä viileämpi ( Itä-Savo 2.7.08 ). Tyypiltään samanlaisia olivat Etelä-Savossa myös heinä- ja elokuu ja hellepäiviäkin touko-elokuussa Etelä- Savossa oli Ilamtieteenlaitoksen mukaan vain 1-5, eniten Puumalan seudulla ja vain yksi maakunnan itäosassa. Viirupöllön poikasia Ristiinassa Leuto talvi varmasti edesauttoi jo odotettavissa ollutta hyvää pikkujyrsijävuotta, samoin se tietysti helpotti pöllöjemme talvehtimista. Odotetusti pöllöt pesivätkin ahkerasti ja poikuekoot olivat suuria. Juha Tenhusen, Ilpo Kuvajan ja Timo Luostarisen pöntöistä tavatuissa kahdeksassa viirupöllöpoikueessa oli keskimäärin 3,4 poikasta. Ainakin yksi tiedossa ollut viirupöllöpoikue pääsi lentoon Aholahdessa myös luonnonkolosta, josta niiden rengastaminen olisi ollut likipitäen mahdotonta pesäpökkelön kunnon vuoksi. Epäonnistumisiakin sattui, Juhan pöntössä viiruemo hautoi vielä 4.kesäkuuta 5 munaa, mutta lopulta se ilmeisesti luovutti ja munat katosivat. Varpuspöllön pesintöjä löytyi Juha Tenhusen ruudulta oikeastaan yllättävän vähän, mutta niissäkin oli poikasia hyvin, yhteensä 25. Vaikka helmipöllö puputti jo helmikuun lopulla ainakin Savonlinnan Pihlajaniemessä, ei pesintöjä tullut rengastettavaksi asti tietoon Savonlinnan seudulta kuin yksi. Prättälän Juha viestitti mökkinaapurinsa telkänpöntössä olevasta pöllöstä. Iloinen yllätys oli myös Luostarisen Timon Makkolasta löytämä sarvipöllön pesintä, jonka poikasista kolme saatiin rengastetuksi tosin jo pesästä lähteteneenä. Neljäs ja ilmeisesti myös suurin oli jo liian lentokykyinen. Silvennoisen Reijo puolestaan kertoi Kerimäen kirkolla kuulleensa sarvipöllöpoikueen ääntelyä. Hiiripöllön poikasia ei näkynyt tänä vuonna. Kuva -06 Hiiripöllöt olivat ilmeisesti jääneet vieläkin paremmille saalistusalueille eikä niitä ainakaan Etelä-Savon itäosissa tavattu kuten pari vuotta aiemmin. Joroisissa sen sijaan näyttäytyi toukokuussa suopöllö hakkuuaukolla ikään kuin reviiriä vartioiden, mutta kesäkuussa siitä ei näkynyt jälkeäkään. Timo Luukkanen ym. tekivät myös useita havaintoja Savonlinnan Hannolanpellossa suopöllöstä. Pöllövuosi 2008 oli kaikenkaikkiaan hyvä itäisessä Savossa ja saatujen viestien perusteella koko eteläisessä Savossa, vaikka Savonlinnan seudulta ainut tietoon tullut huuhkajan pesä tuhoutuikin poikasvaiheessa. Saman kohtalon koki huuhkajapesye myös 40 vuotta aikaisemmin eli 1968 Juvan Leskelässä. Sulkavalta kuitenkin rengastettiin tuolloin kaksi poikasta. Hiirihaukn poikaset sulautuvat hyvin maisemaan Samoin kuin pöllöt, myös pikkujyrsijöitä saalistavat haukat kasvattivat suuria poikueita. Ilpon neljästä ja Timon yhdestä pöntöstä varttui rengastettavaksi 24 tuulihaukan poikasta, pesye koko keskimäärin 4,8. Loppukesästä Juhan laatikosta Ristiinassa sain rengastettua 3 nuolihaukan poikasta, joista tosin vain kaksi näytti Juhan tarkastuskäyntien perusteella selvinneen lentoon. Savonlinnan Hannolanpellossa kävimme Ruuskan Riston kanssa tutkimassa nuolihaukan pesää, joka osottautui olevan vanhassa variksen pesässä ja riukumännyn latvassa. Kiipeämissuunnitelmien laatiminen loppui kyllä aika alkuunsa. Risto innostui etsimään muiden muassa hiirihaukan pesiä, joita löytyikin ainakin viisi kappaletta. Moinsalmen suunnalta ja Sydänmaalta sekä Anttolasta löytyneistä pesistä sai renkaan 8 poikasta. Kahdessa pesässä olivat poikaset jo ainakin osittain maastossa. Sydänmaalta ilmoitti Luukkasen Timo myös kanahaukan pesinnän. Jo vuosia asuttuna ollut pesä koivussa oli kasvanut risulinnaksi, jota vastaavaa en ole aikaisemmin nähnyt. Poikaspesävaiheeseen ehtineeksi ja asutuksi toteamisen varaan jäi myös tästä noin 3 kilometrin etäisyydellä edellisestä oleva suuressa ja tikkuoksaisessa kuusessa kohtuullisen korkealla ollut, jo 1990- luvulla tietoon tullut kanahaukan pesä. Pienemmätkin risulinnat erottuvat keväällä hyvin. Sääksen poikastuotto rengastusikäisiin poikasiin ehtinyttä pesyettä kohti putosi viimevuodesta vain kymmenyksen eli oli 2,3 poikasta / pesä. Tosin kahdessa poikueessa oli yksi liian pieni poikanen kummassakin rengastettavaksi. Mitää erityisen dramaattista ei sääksen pesinnän kannalta näkynyt pesimäkaudella, pesintäkin näytti näppituntumalta tapahtuneen tavaomaisessa aikataulussa, vaikka jäät lähtivät keskimääräistä aikaisemmin. Viime vuonna saavuttamatta jäänyt tavoite, 500 sääksen poikasen rengastus tuli nyt sitten täyteen. Pihlajavedellä 2008 Sitten loppuvuodesta kolahti. Vaikka ei oma rengastus ollutkan, niin hienolta tuntui, että Jouko Mätön nimissä rengastettu Rantasalmelaisen sääksenpesän poikanen saavutti ikäennätyksen, liki 27 vuotta. Kuten Martiskaisen Pertti kirjoitti Itä-Savossa 4.12.08, ennätyspoikasen synnyinpesä on luonnonpesä ja ollut käytössä lähes vuosittain jo ainakin -60 luvulta. Sattui hauskasti, että kerroin tuosta pesästä jo viimevuotisessa katsauksessa, kun olen tuolle pesälle kiivennyt yli neljäkymmenen vuoden ajan, myös kyseisenä ennätyspoikasen rengastusvuotena 1981. Pesä on ollut sikälikin erityinen, että aiemmin sen kupeessa pesi västäräkki aika säännöllisesti, esimerkiksi 40 vuotta sitten eli vuonna 1968 heinäkuun 11. päivänä siellä oli västäräkillä 4 poikasta, muistiinpanojeni mukaan pesintä todettiin viimeeksi 1990. Merkintä pesinnästä on myös ennätyspoikasen rengastusvuodelta 1981. Nyttemmin pesän runko on ollut melkein multaa eikä oiken tarjoa pesäpaikkaa västäräkille, kuten viimevuodenkin katsauksessa olen todennut. ** Sääkselle ei näyttäisi viileistä eikä edes sateisista kesistä olevan paljonkaan haittaa, mutta kuten myös olen aikaisemminkin todennut, tiirat näyttävät kärsivän erityisesti rankoista ukkossateista sitäkin enemmän. Munat yksinkertaisesti huuhtoutuvat hajalleen, kun pesät usein sijaitsevat kallioluotojen painanteissa ja halkeamajuoteissa, joihin vesi sitten sateella helposti kerääntyy. Niin tänäkin vuonna, kalatiira-renagstuksia kertyi vain 13, kun vanhat yhdyskuntien pesäpaikat eivät juuri poikasia tuottaneet. Mainita tosin täytyy, että Puulaveden tiirat jäivät kyllä kokonaan tarkastamatta. Kantatie 62 Alkuvuodesta lähetti rengastustoimisto kyselyn, onko kelläään pöytälaatikkoon jäänyt laskentoja menneiltä vuosilta. No ei minulta niitä löytynyt, mutta siitä palautui taas mieleeni Olavi Hildénin vetoomus laskea västäräkit maanteiden varsilta. Arkistostahan tuo kysely löytyi ja vaikka siitä päivämäärä puuttuukin, ajoittuu se vuodelle 1983. Hildén kertoo edellisenä kesänä, siis 1982, saaneensa tulokseksi 1,6 västäräkkiparia/km. Siispä pyöräilemään 6. kesäkuuta. Valitsin laskenta-alueeksi maantiet Sulkavan Hakovirran sillalta Puumalan Kitulan kylään kantatie 62:lle asti eli läpi Partalansaaren (,jonka Sulkavan soutu kiertää ) ja Viljakansaaren, yhteensä 37 kilometriä. Sain tulokseksi yhden varoittelevan parin ja yhden kauempana tiestä lentävän (Ä) eli jos jälkimmäinenkin lasketaan paikalliseksi/pesiväksi, tulos oli västäräkkipari 18,5 kilomteriä kohti. Aika heikosti, vaikka olenkin kiinnittänyt huomiota riukupyrstöjen puuttumiseen tienlaidoilta. Tosin molemmissa päissä, toisessa noin 200 metrin ja toisessa vain noin 50 metrin päässä laskenta-alueesta, löytyi myös paikallinen/päivystävä lintu. Jossain Hirvensalmen soilla 1970-luvulla Vielä edellisestä laskennasta on mainittava, että melkoisen mäkisen taipaleen alamäissä sain hyvän vauhdin ja tuulen humina kypärässä / korvissa hävitti kyllä muut äänet. Kuitenkin pysähtelin säännöllisesti kirjaamaan myös muut lajit , joita kertyi tasan 37 eli laji/kilometri. Pesähavaintoja tein vain kaksi, palokärjen poikaset pitivät ääntä Hakovirran sillan kupeessa ja kalalokki hautoi Kietävälänvirran lossin läheisyydessä. ** Petolinturengastuskesä 2008 oli osaltani hyvä viime vuoteen verrattuna, aivan kärkipäästä koko rengastusurallani reilusti yli sadalla rengastuksella. Parhaimmat kiitokset kaikille rengastuskohteista kertoneille ja heille, joiden kanssa olen ollut tekemisissä näissä merkeissä, vaikka kaikkia en nimeltä olekaan maininnut. Tätä kirjoitettaessa olemme jo uuden vuoden 2009 puolella ja talvestakin on saatu jonkilaisia merkkejä leudon ja sateisen sekä pimeän syksyn jälkeen. Ilamtieteenlaitoksen / Itä-Savon 4.1.2009 mukaan Itä-Suomessa auringonpaistetta kertyi joulukuussa vain pari tuntia. Valkean joulun kuitenkin saimme ja vesi Saimaassa oli vuoden päättyessä korkeammalla kuin vuosikymmeniin, (76,50 NN). Asiantuntijat ennakoivat runsaan myyräkannan romahdusta, mutta milloin? Savonlinnassa 19.1.2009 Pekka Mättö Katsaus 2005 Katsaus 2006 Katsaus 2007 Todennäköisesti myös ensi kevään näkymä!