Vuosi 2010 "kuin ennen vanhaan" Siis kun kesät olivat lämpöisiä ja talvet kylmiä ja runsaslumisia. Kulunut vuosi 2010 oli, kuten monelta taholta olemme saaneet kuulla ja lukea, ennätyksellinen ainakin säiden osalta. Omien havaintojeni mukaan puolestaan linnustollisesti ei ennätyksiä rikottu. Toisaalta kulunut vuosi kyllä poikkesi edeltäjistään monessa suhteessa. Vuosikausiin harvinaiset säät vaikuttivat varmasti joidenkin lajien käyttäytymiseen ja pesimistulokseen, mutta yleensä näiden ilmiöiden takana ovat kuitenkin muut ja pidemmältä ajalta johtuvat syyt, erityisesti ravintotilanteen kehitys. Oman lisänsä olosuhteisiin antoivat myös erityisesti itäistä Savoa heinäkuun lopulla riepotelleet myrskyt. Ne aiheuttivat menetyksiä paitsi metsän- ja rakennusten omistajille, myös joillekin lintulajeille suoranaisina pesätuhoina.
Ennen kuin uusi havaintovuosi kunnolla pääsee taas käyntiin vaikkapa tulevan
pihabongauksen siivittämänä, ehkä vielä ehtii luomaan
katsauksen menneeseen vuoteen ja
vaikka kauemmaskin taaksepäin sekä
samalla kiittämään viime vuoden linnustoyhteistyöstä
kaikkia tavalla tai toisella kanssakäyntiin
osallisia, niin myöhemmin mainittuja kuin mainitsemattomiakin henkilöitä.
Vuosi 2010 alkoi jo edellisvuoden puolelta jatkuvalla ja ennätyksellisen pitkällä pakkasjaksolla. Pakkaset eivät olleet poikkeuksellisen kireitä eikä Pihlajaniemen kotimittauspisteellä saavutettu aamujen minimilämpötiloissa 30 miinusasteen rajaa koko talvena. Tasainen pakkanen kuitenkin piti huolen siitä, että tammikuu oli kylmin pitkiin aikoihin. Aamujen keskilämpötila -16,9 celsiusta. Savonlinnan seudulla ensimmäinen suojasää saatiin vasta helmikuun lopulla. Vuodenvaihteessa lunta ei taaskaan ollut kuin nippanappa murtomaahiihtoa varten, mutta sitten lunta saatiinkin runsaasti ja lumen syvyys oli Etelä-Savossakin helmikuun lopussa 80 senttimetrin tietämillä. Maaliskuu mentiin vielä tasaisilla kohtalaisilla pakkasilla, kunnes huhtikuun alun lämmin jakso sulatti pääosan lumista. Kuun loppupuolen viileämpi jakso pitkitti kuitenkin kevään tuloa niin, että Pihlajaniemellä viimeiset lumet lähtivät vasta 7. toukokuuta.
Joitain rastaita yritti kylmyydestä huolimatta selviytyä "pakastemarjojen" turvin.
Vielä tammikuun 24. päivänä -23 asteen pakkassessa 3 räkättirastasta
ruokaili
Pihlajaniemen koulun vastapäätä. Mustarastas
näyttäytyi ruokinnalla 9.1. ja
seuraavan kerran vasta 30.3. Edellisvuotinen runsas pöllöjen pesintä tuotti Etelä-Savon metsiin kovan talven armoille runsaasti nuoria, erityisesti viirupöllöjä. Vähän jokasuunnalta tulikin sitten eläinsuojeluvalvoja Marja-Liisa Kotrolle ilmoituksia pihapiiriin ajautuneista ja erityisen pelottomista (= nälkiintyneistä) viirupöllöistä. Savonlinnassa myös huuhkaja kulkeutui aivan ydinkeskustan tuntumaan nälkäisenä ja ja huonokuntoisena. Se saatiin pyydytettyä loppiaisena pienen ajojahdin jälkeen ja toimitettiin Heinolaan toipumaan ( Itä-Savo mm. 6.3.2010/Pertti Martiskainen). Harskaksi nimetty koirashuuhkaja kuntoutui siinä määrin, että se rengastettiin Heinolassa ja vapautettiin Savonlinnan länsipuolella maaliskuun 5. päivänä. Linnusta ei sen jälkeen ole saatu tietoja.
Odotettavissa ollut kehno myyrävuosi ja sitten vielä alkuvuoden pakkasjakso viivästyttivät pöllöjen pesintää eikä sitä kovin moni Savonlinnan seudulla aloittanutkaan. Seuraamatta Tiiran havaintoja, eivät Savonlinnan ympäristössä pöllöt olleet juurikaan äänessä kevättalvella. Ilpo Kuvaja oli tehnyt vajaan sadan kilometrin kuuntelulenkin ensimmäisten lauhojen kelien aikaan kuulematta pöllön pöllöä. Luukkasen Timo kuitenkin kertoi kuulleensa huhtikuun alussa itäpuolella kaupunkia huuhkajan huutelua ja että samaan aikaan äänessä oli myös helmipöllö. Omat pari kuuntelukierrosta eivät tuottaneet nekään tulosta. Ilpo kiersi Savonlinnan ympäristössä viime vuonna asutut viirupöllön pöntöt ensi kertaa 11.4, jolloin kaikki olivat vielä tyhjillään. Myöhemmät tarkastuskäynnit viimevuotisilla reviireillä ja pöntöillä Savonlinnan ympäristössä korjasivat tilannetta vain vähän. Ilpo ilmoitti 23.5. että viirupöllö hautoo 2 munaa Kerimäellä, johon vaiheeseen pesintä kyllä sitten päättyikin. Tarkastuskäynti Luostarisen Timon pöntöllä myös Kerimäellä oli miellyttävä yllätys, sieltä renagstettiin 3 poikasta
Ristiinan Suurlahdesta sain tiedon, että viirupöllö hautoo 11.5 kolmea munaa. Rengastettavaksi poikueesta varttui vain, mutta kuitenkin yksi poikanen. Munavaiheeseen päätyivät myös Ristiinassa Juha Tenhusen pöntöissä aloitetut kaksi viirupöllön pesintää. Munalukukaan ei kielinyt hyvästä ravintotilanteesta, toisessa 1 ja toisessa 2 munaa. Juhan lukemattomissa varpuspöllön pöntöissä aloitti pesinnän vain kaksi paria. Poikasia niistä rengastusikäisiksi varttui kuitenkin aika hyvin eli 15 kappaletta. Muunlaisten pöllöjen pesinnästä ei sitten tietoja kantautunutkaan. Aatto Väisänenkään ei ollut tehnyt Juvalla 19. toukokuuta mennessä pöllöhavaintoja yhtä lentävää sarvipöllöä lukuunottamatta. Muutaman huuhkajan vakioreviirin tarkastuskaan ei ollut tuloksekas, vaikka huuhkaja ei välttämättä ole myyristä niin riippuvainen kuin pienemmät pöllöt.
Toukokuun puolivälissä oli parin viikon pituinen kesäinen ja ajoittain melkein helteinen jakso. Sitten sää viileni toukokuun viimeiseksi viikoksi ja kolean sateinen oli kesäkuun alkukin, kunnes kesä alkoi juhannuksesta. Jos oli ollut alkuvuosi ennätyksellisen talvinen, niin oli heinäkuukin ennätyksllinen. Etelä-Savossa tehtailtiin lämpöennätyksiä Puumalassa. Kunta oli otsikoissa useasti, vaikka lopullinen päivälämpötilaennätys menikin muualle. Heinäkuun keskilämpötiloissa Puumala oli kuitenkin ykkönen, 23 astetta. Puumalassa oli myös valtakunnassa eniten hellepäiviä, vain 4 päivänä ei ollut hellettä (Puumala-lehti 5.8.2010). Lämmintä jatkui aina elokuun puoleenväliin saakka. Kesäkuun alun ja elokuun loppupuolen viileyden vuoksi koko kesä ei kuitenkaan ollut harvinaisen lämmin (Itä-Savo 2.9.2010)
Itä-Savon 15.8.2010 jukaisemassa Juho Mäkelän jutussa haastateltu museomestari
Seppo Niiranen
Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoi, että tiaiset
ja kirjosiepot ovat
hyötyneet lämmöstä ja pesineet hyvin. Oma suppea pihapiirihavaintoni Puumalasta on
aivan päinvastainen. Tiaiset eivät tehneet
ollenkaan toisia pesyeitä ja kirjosieppo jätti kokonaan pesimättä, koiraan
innokkaasta laulusta huolimatta.
Edellä mainitussa Itä-Savon jutussa Seppo Niiranen kertoi, että myös mm.
tiirat ovat hyötyneet lämmöstä. Josko mainitusta
syystä tai muuten Etelä-Savossakin tilanne tiiran osalta näytti melko hyvätltä.
Suuria yhdyskuntia oli pitkästä aikaan mm. Puulalla (n. 25-30 pesivää paria) ja
Rantasalmen Haukivedellä. Pienemmätkin yhdyskunnat näyttivät selviyteneen ainakin
maastopoikasiin asti kohtalaisesti.
Iloisen yllätyksen toisenlaisen tuloksen ennusteluista huolimatta tuottivat myös
pienet jalohaukkamme, tuuli- ja nuolihaukka.
Ilpon pöntöistä kuoriutui kaiken kaikkiaan 17 uutta
tuulihaukkaa,
vaikka yhden poikueen kuudesta munasta kuoriutui vain yksi (kuva). Sikäli tietysti
tulos olisi voinut olla parempikin, kun kuoriutumisprosentti oli tai rengastusikäisiä
poikasia varttui Ilpon toteamasta munamäärästä vain 51,5 %.
Sattuma sekin, että samana päivänä kun kiersin Puulalla tiiroja rengastamassa, oli
Oriolusverkon mukaan
liikkeellä Mikko Hakanen rengastamassa kolmea nuolihaukan poikasta Puulan saaresta.
Vuosittain aina vain pahemmaksi osoittautuva aikapula esti taas perinteisten ns.
metsähaukkojen reviirien laajamittaisemman tarkastuksen. Yleisvaikutelmaksi
saamieni tietojen perusteella kuitenkin muotoutui käsitys, että
niiden pesintäaktiivisuus oli laimea. Muutamat vanhat Savonlinnan, Puumalan ja yksi Juvan
kanahaukan reviiri olivat autioita
yhtä, Luukkasen Timon tarkastamaa lukuunottamatta. Juha
Tenhusella ainakin aloitti kaksi paria, mutta toisen pesinnän lopputulos jäi
epävarmaksi ja toisessa varttui vain yksi poikanen.
Ennen kuin kesän helteet loppuivat, ne saivat aikaan historiallisen voimakkaita
myrskyjä, joista nimipäiväsankarin mukaan ristitty Asta-myrsky
riepotteli pahiten Etelä-Savon itäosia. Itä-Savon 8.8. mukaan
puolestaan maakunnan läntistä osaa koetteli joitain päiviä myöhemmin Veera-myrsky.
Heikohkon vuoden 2009 jälkeen kalasääksi
(sääskeksi en saa sitä taipumaan) palasi normaaliin ellei peräti hyvään pesimistulokseen.
Kaikki myrskytuhot sääksenpesillä eivät varmaankaan
ole vielä tiedossa, mutta ainakin Sulkavalla Asta pudotti poikaspesän viimeistä risua
myöten. Löysin pesän viereiseltä kallion kumpareelta 2.8. kaksi hyväkuntoista poikasta.
Asta riehui yöllä 30.7. joten poikaset olivat olleet maassa jo 3,5 vuorokautta. Päättelin
emolintujen ruokkivan niitä poikkeuksellisesti maahan. Asia varmistui kun läheinen
huvila-asukas oli löytänyt poikaset seuraavana päivänä ja kävi vielä viikonloppuna
varmistamassa, että poikaset olivat virkeitä. Aikuisten lintujen käyttäytymistä lienee
edistänyt se, että poikaset olivat mitä ilmeisimmin voimakkaan tuulen takia
pudonneet mainitulle melko avoimelle
kalliokumpareelle eikä pesän juurelle tiheikköön.
** Rengaslöytöjä 2010 ** Todettakoon, että sama rengas luettiin samassa paikassa myös päivää vaille vuotta aikaisemmin.
Vuosi 2010 alkoi pakkasilla ja myös päättyi sellaisiin. Ilmatieteenlaitoksen mukaan
joulukuu oli kolmanneksi kylmin 50 vuoteen maan etelä- ja keskiosissa
(Itä-Savo 31.12.2010). Pysyvä lumi satiin jo marraskuun lopulla. Marjansyöjälinnut
puuttuvat kokonaan.
Lähihistoriaosuus 40 vuoden takaa:
|
