Pyöreitä vuosia ja vettä, mutta vähän pöllöjä 2012 Alkuvuoden sää * Kevään edistyminen * Kesä * Syksy * Uusvanhoja lajeja * Pöllöt *Haukkoja *Sääkset * Muuttohaukka * Rengaslöytöjä * Kiitos Menneenä kesänä tuli kuluneeksi 50 vuotta Etelä-Savon ja ilmeisesti koko Saimaan alueen viimeisestä muuttohaukan pesinnästä. Puumalassa pesineen parin ainokainen poikanen sai renkaan 20.6.1962 Alkaneena vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta rengastuksen aloittamisesta Suomessa, joten vuosi 2012 oli siten 100:s rengastusvuosi. Juhlavuoden rengastajakokous pidetään helmikuun alussa Helsingissä, johon en valitettavasti pääse osallistumaan, nyt kun kerrankin olin aikonut. Varattu matka vain sattuu juuri samaan aikaan. Omalta kohdaltani kulunut oli 40:s rengastuskesä. Rengastuksia ei kertynyt lukumääräisesti paljon mm. huonon pöllövuoden takia, mutta sääksen osalta kesä oli hyvä. Ensimmäiset kontrollitkin tulivat rengastetuista tuulihaukoista. Ilpo Kuvajan kanssa tehdyt aikuisten lintujen pyyntikokeilut eivät vielä tuoneet tulosta. Saimaan viimeisen (?) muuttohaukan pesäkallio Sää alkuvuodesta Vuosi alkoi lähes lumettomana ja pikkupakkasilla, mutta jo tammikuun puoliväliin mennessä lunta oli puolen metrin verran. Ensimmäiset kunnon pakkaset saatiin vasta tammikuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin myös pihabongaus suoritettiin. Tuosta viikonlopusta alkoi sitten pariviikoinen pakkaskausi ja parhaimmillaan Pihlajaniemen kotihavaintopisteen mukaan lämpötila laski helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna molempina päivinä alle -30 asteen. Helmikuun loppu oli sitten leudompi, mutta Itä-Savon uutisen 3.3. mukaan koko kuukausi oli kuitenkin keskimääräistä kylmempi. Maaliskuu puolestaan oli tavanomaista lämpimämpi, aamujen minimiläpötilojen keskiarvo oli vain -5,0 astetta, kun lähivuosien kylmimpänä maaliskuuna 2006 se oli -13,1 astetta. Itä-Savon 3.4. mukaan koko maan keskiläpötila oli maliskuussa -2,9 astetta. Lumipeitekin kasvoi helmi-maaliskuussa lähes edellisvuoden ennätyslukemiin. Talvi jatkui vielä huhtikuun puolella ja alkukuusta saatiin Etelä-Savossakin nauttia poikkeuksellisista hankikeleistä. *** Kevään edistyminen Pihabongauksessa Miekkoniemellä oli ollut keltanokkainen mustarastas, c/o Terttu Hirvonen. Yksinäinen räkättirastas istuskeli Mikkelissä Jääkärinkadun varressa koivussa 10.2. Suurempi parvi (n. 20 yks.) peippoja näyttäytyi 14. huhtikuuta hangella ruokintapaikan vieressä. Lumet lähtivät Pihlajaniemen havaintopisteen mukaan 3.5, mikä on 20 vuoden mediaani-aika. Itä-Savon STT:ltä saamassa jutussa 2.6. kerrottiin, että terminen kesä tuli kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin. Vastaavasti kerrottiin, että toukokuun oli monilla paikkakunnilla poikkeuksellisen sateinen. Kuukauden loppupuolella oli siis lämmintäkin ja ensimmäiset tervapääskyt havaitsin 21.5. Savonlinnan Laitaatsillassa. Viirupöllöt , niidenkin pesintöjä siis oli, pesivät suunnilleen normaaliaikaan eli poikaset olivat rengastusiässä toukokuun loppupuolella. Ilpo oli todennut haudonnan olevan käynnissä 9.4. Kalalokit näyttivät hautovan Savonlinna-Mikkeli välillä jo 3.5. Kolkonpään juurakkopesällä ja Juvalla Nääringinjärven päässä maantien laidassa. Puumalaan Naistenvedelle olivat kuikat, tiirat, kirjosieppo ja käki saapuneet 6.5, siis välittömästi jäiden lähdön jälkeen. Västäräkki jo 25.4. Savonlinnan Pihlajaniemen Hietalahdessa oli äänessä ruisrääkkä ja käenpiika 29.5. Saimaassa riitti vettä jo 27.7.2012 Kesä Ilmatieteen laitoksen mukaan (Itä-Savo 4.9.2012) kesä oli keskilämpötiloiltaan varsin tavanomainen. Hellepäiviä oli kesä- elokuussa kaikkiaan 18 eli vähemmän kuin yleensä. Kesäkuussa niistä oli vain 3 ja se olikin tavallista viileämpi ja sateisempi (Puumala-lehti 5.7.). Puumala oli alkukesästä kolmena päivänä Suomen lämpimin paikka, joskaan ei noina hellepäivinä vaan 26.6 ja heinäkuun alkupäivinä. Sadetta saatiin myös loppukesästä. Kotimittarilla mitattuna (Eliisa Mättö) heinäkuussa satoi 134 mm (!). Sateiden seurauksena Saimaan vedenpinta jatkoi nousuaan koko kesän. Elo- syyskuussa se oli jo ennätyskorkealla. Arvatenkin Saimaan kuikkien pesimistulos oli huono ellei aivan 0-tulos. Myös yhden kalalokin ja tiiran pesän totesin jäävän veden alle. *** Syksy Vuodelle ominainen, runsassateinen säätyyppi jatkui syksyllä. Syksyn mittaan Saimaan vedenpinta sahasi pienin nykäyksin ylös ja alas, mutta pysytteli korkealla ja joulukuun 1. päivänä kävi vuoden huippulukemassa, 76,59 N60. Korkeammalla se on ollut viimeeksi 1981-1982, 76,68 m (Itä-Savo 4.10.2012). Savonlinnassa muutaman sentin ensilumi saatiin jo lokakuun viimeisinä päivinä, mutta se samoin kuin marraskuun 6-7. päivinä satanut lumi suli nopeasti pois. Pysyvä lumipeite saatiin "oikeaoppisesti" joulukuun alussa. Viimeisimmän västäräkki havainnon tein 2 yksilöstä Savonlinnan Hernemäessä 2. lokakuuta. Hanhiparvia ihmetellessä Puumalassa 7.10. ilmestyi ensiksi puolisoni näkökenttään myös (tarkemmin määrittelemätön) kotka . Kolme taviokuurnaa vieraili Pihlajaniemessä lehtikuusissa 11.11. Mustarastas näyttäytyi aika-ajoin ja vielä jouluna 25.12. ruokinnalla. Muuten rastaita näkyi vain vähän, joku yksittäinen räkätti. Voisi olla vaikka haapapöllö eikä Stralu (alkuun) Muutamista lajeista Kevät toi Puumalan Naistenvedelle, vaikka Atlaksessa ne sen ruudulla 681:356 ovatkin, oikeastaan yllättävästi muutamia "uusvanhojen" lajien havaintoja. Harmaapäätikka "kiikotti" 25.4. Kitulassa. Atlaksessa pesiminen mahdollista (20). Oma ensihavainto. Kaulushaikara puhalteli toukokuun lopun viikonloppuina alueella, jota ei sille nyt aivan tyypillisenä voi pitää. Tyynenä iltan ei edes tarkasti voinut määritellä, miltä laidalta selkää töräyttely tuli. Atlaksessa todennäkoinen pesijä (40). Tämäkin oma ensihavainto. Härkälinnnun pesintä varmistui munapesän löytyessä ruoikosta ja ainakin yhden poikasen näyttäytyessä myöhemmin. Atlaksessa varma pesijä (73). Sitten kuhankeittäjä. Se lauleli innokkaasti jo 19.5. puolen hehtaarin tarkkudella alueella, jolla se pesi 1969. Pesä löytyi silloin 20.6. ja poikasia rengastettiin 3 heinäkuun 9. päivänä. Nyt 2012 se lauleskeli säännöllisesti alueella, mutta 1.7. en pesää löytänyt, vaikka koiras varoitteli reviiriä puolustaen, välillä tosin häipyen ja sitten taas palaten. Naaras, jos sellainen oli, ei näyttäytynyt tai pysyi sitten löytymättömässä pesässä. Atlaksessa kuhankeittäjä ruudulla todennäköinen pesijä (50). Kuhankeittäjiä on Suomessa rengastushistorian 1913-2011 aikana rengastettu vain 105 yksilöä ja niistäkin ainakin 4 aikuista. (Lähde:Rengastajan vuosikirja 2012). *** Pöllöt Nyt 2012 oli sitten vuorossa se jo viimevuonna pelätty pöllöjen katovuosi. Tein kaksi kuuntelumatkaa helmi-maaliskuussa välillä Mikkeli-Puumala-Sulkava-Savonlinna, yhteensä 23 pysähdystä. Ainoa äänessä ollut (viiru?)pöllö kuului Sappulan selän yli. Kuvajan Ilpo oli tehnyt 17.2. Savonlinnan itäpuolella 4 tunnin reissun eikä pöllöäkään. Hiljaista oli ollut myös 24.2. Haukiniemi-Varparanta -suunnalla 15 pysähdyksellä. Itä-Savossa Pertti Martiskainen kirjoitti 26.3. (ilm. Tiira-tietoihin perustuen), että Etelä-Savossa on kuultu 15 helmipöllöä, viirupöllöjä puoli tusinaa ja huuhkajia kymmenkunta. Pertin jutussa 9.7. Honkasen Teemu kertoi, että moni viirupöllö kyllä aloitti pesinnän, mutta pesintöjä epäonnistui runsaasti. Vilkasta ei ollut Savonlinnan seudullakaan, mutta Ilpon pöntöissä aloitti viirupöllöjä ainakin 4 paria, joista kaksi onnistui poikasvaiheeseen. Ristiinassa Juha Tenhusen pöntöistä tavoitettiin yksi poikue, Ruuskan Risto kertoi Sulkavalla pökkelössä hautovasta linnusta ja Ristiinan Ruokoniemessä lisäksi löytyi onnistunut pesintä. Kuitenkin vain 7 poikasta sai renkaan ( esim. viime vuonna 29). Tosin karkureita saatoi olla joku yksilö, mutta melko pohjamudissa mentiin poikastuoton suhteen. Vielä heikompi oli tilanne varpuspöllön kohdalla. Ristiinassa Juhan pöntöissä, joissa parhaana vuonna yli 10 pesintää, aloitti vain yksi pari, mutta sekin jätti pesinnän kesken - 5 kylmää munaa 30.6. Vaikka Juvalla Aatto Väisänen muuten kertoikin pöllörintamalla olevan hiljaista, kertoi samalla ehkä yllättävästi 6.5. hautovasta lapinpöllöstä. Pesintä tuotti kaksi poikasta maaastoon, joista kuitenkin vain toinen sai renkaan. Tiiran-järjestelmän tietoja seuraamatta kuulin vain yhdestä helmipöllöstä, joka Savonlinnan lähisaarilla oli atrapilla saatu houkuteltua potentiaalisen pesäkolonsa vierelle (c/o Luukkasen Timo ). Huuhkaja oli kyllä ollut Timo Luukkasen mukaan äänessä Savonlinnassa vanhalla pesäpaikallaan, mutta löytyi vain ilmeinen epäonnistunut pesintä, jossa runsaasti saalislintujen sulkia ja jokunen oksennuspallo. Tämäkin laatikko oli 2012 asumaton (alkuun) Haukoista Samoin kuin viirupöllöt, jotkut hiirihaukoista aloittivat pesinnän. Timo Luukkanen löysi yhden pesän, josta lentoon lähti ilmeisesti vain yksi poikanen. Samoin yhden poikasen rengastuspesiä oli Savonlinnan Pitkälässä (c/o Risto Ruuska) ja Punkaharjulla (c/o Mauri Löppönen). Perinteeksi näyttää minulle muodostuneen toteamus, ettei aikaa riittänyt kuin joidenkin kanahaukan vanhojen reviirien tsekkaamiseen, joilla sitten niistä ei näkynyt jälkeäkään. Tuulihaukkojen osalta tilanne oli parempi. Viidessä Ilpon ja kahdessa Luostarisen Timon pöntössä aloittivat linnut pesinnän, joista vain yksi jäi kesken. Rengastetuksi tuli 23 poikasta Juhannukseen mennessä. Tulos ei siten ollut huono vaikka Pertti jutussaan 9.7. pudonneesta ampuhaukan poikasesta niin ennakoi ja muutkin merkit antoivat olettaa. Kuten ingressissä kerroin, kokeilimme Ilpon kanssa myös aikuisten lintujen pyyntiä kontrollointia varten. Se kuitenkin näyttää olevan taitolaji, jota pitää harjoitella ja huteja varmasti tulee enemmän kuin onnistumisia. Kuulopuheiden mukaan Juvalla on samansuuntaisia kokemuksia. Nuolihaukoista aivan varmoja pesintöjä todettiiin vain yksi. Tästäkin Pertti Martiskainen kirjoitti Itä-Savossa 12.7, kun Ilpo joutui todistajaksi poikasen pesästä putoamiselle. Poikaen toimitettiin hoitoon ensin Parikkalaan ja myöhemmin Heinolaan. Valitettavasti se ei kuitenkan selvinnyt. Ristiinassa ei aikaisemmin asuttuna olleissa Juhan laatikoissa todettu pesintöjä, mutta yksi ilmeinen luonnonpesä-pesintä kuitenkin emolintujen käyttäytmisen perusteella. Puumalassa haukat olivat äänessä vanhalla reviirillään maastopoikasaikaan, siellä myös ampuhaukka viimevuotisen pesänsä alueella huhtikuun lopussa ja sitten heinäkuun viimeisenä päivänä. Pesää ei kuitenkaan tänä vuonna todettu. Toinen (ampu?)haukka näyttäytyi lyhyesti Haukivedellä. Sääkset Juvalla (alkuun) Sääksillä oli viimevuoden tapaan 2012 hyvä vuosi maakunnan itäosissa. Rengastusikäisiin poikasiin ehtineiden pesyeiden poikasmäärä oli yli 2,5 poikasta / pesä. Lännempänä lähinnä Mikkelin seudulla Veikko Mätön rengastamissa pesissä tulos oli melko heikko. Yhteensä vajaan parinkymmenen pesän keskiarvo oli kuitenkin yli 2,39 poikasta/pesä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että koko entisen Mikkelin läänin poikasmäärä / poikaspesä oli viime vuonna 2011 Linnut- vuosikirjan mukaan vain 2,01 poikasta/poikaspesä. Onnistuvatko saari- ja/tai alueen itäosan pesinnät paremmin? Kahdesta tuhoutuneeksi todetusta pesinnästä toinen on mielenkiintoinen. Todennäköisesti huukaja oli käynyt taas pyydystämässä aikuisen linnun pesältä. Pesän alla oli nyt jäljellä siipi kun 2007 saman pesän alla oli kaksi paria siipiä. Tuolloin taistelun jäljiltä löytyi myös huuhkajan höyhen, mutta nyt se ei ollut jättänyt käyntikorttia. Savonlinnan pohjoipuolella ei sääksi totellut sähköyhtiötä, joka luvan perästä 2011 pudotti voimajohtopylväässä sijainneen pesän. Siellä se noin (28ent) 45 metrin (korjattu Pertti Koskimiehen tiedon perustella ja yli 40 m on kyllä pääteltävissä ottamastani kuvastakin) korkeudessa heinäkuun alussa taas varjosti poikasiaan. Sääksirengastuskesä oli omakohtaisesti suotuisa vuoden 1989 kanssa jaetulla ennätystuloksella, 33 poikasta. Rengastuspesistä kaikki sijaitsevat saarissa, "uloimpien" sijaitessa vettä pitkin kulkien yli 130 km päässä toisistaan. *** Muuttohaukka siis katosi Saimaalta ja muualta Etelä-Savon alueelta viisikymmentä vuotta sitten. Ainakaan minulle asti ei ole kulkeutunut tietoa sen paluusta, vaikka pieniä toiveita voisi olla, kun soilla pesivien lintujen kanta on elpynyt. Heikki Pönkkä kyseli Siipirikko-lehdessä 4/03: "Onko muuttohaukka palannut pesimään Pohjois-Karjalaan?" samalla selvittäen lintujen aikaisempaa kunnittaista pesintää maakunnassa perustuen Pentti Linkolan arkistoihin. Harri Hölttä vastasi Siipirikossa 2/2011 kysymykseen: Muuttohaukka on palannut maakunnan pesimälinnustoon 2011, kun Ilomantsista löytyi lajin pesintä. Saman kysymyksen voi esittää myös Etelä-Savon osalta, kuitenkin sillä erotuksella, että pesintää odottaisi kalliopahdoille, joilla laji 1950-luvulla pesi muutamissa paikoissa ja vielä siis viimeisen kerran Puumalassa 1962. Saimaan toiseksi viimeinen muuttohaukan poikanen Kuva: Jouko Mättö alkuun Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti laajan selvityksen ("Kiertokyselyn huuhkajan, jalo- eli muuttohaukan ja kotkan nykyisestä ja entisestä esiintymisestä") jo keväällä 1958. Vastauksia pyydettiin 30.5.mennessä. Ilmeisesti tuon selvityksen pohjalta tehtyjen tarkastusten perusteella Pentti Linkola kokosi sitten havainnot myös vuosilta 1958-1959. Siinä koko maasta jälkimmäisenä vuotena todettiin varmoja pesintöjä 24 ja mahdollisia 4.(Lähde: Kirjeenvaihto P.Linkola / J. Mättö). Pesinnöistä tasan puolet tuhoutui / tuhottiin). Etelä-Savossa näistä pesinnöistä oli neljä, mutta vain yksi onnistui Puulavedellä, sekin tosin vaikka varman oloinen, mutta maallikko havainto kumminkin. Tästä sitten alamäki vain jyrkkeni, kunnes aikuisia lintujakaan ei enää entisillä pesäpaikoilla 1963 näkynyt. Vielä 1960 Puulavedellä yksi ja silloisessa Säämigissä toinen epäonnistunut pesintä. 1961 Puumalassa onnistunut ja Säämigissä epäonnistunut pesintä ja sitten vielä yksi 1962.(Lähde: Jouko Mätön havaintoarkistot). Tähän historiakatsaukseen kimmokkeen antoi paitsi että tuo 50 vuotta tuli kuluneeksi lajin häviämisestä, jo kesällä (todennäköinen) muuttohaukkahavainto tiiraillessani edellä kerrottua kuhankeittäjää Puumalassa 1.7. Muuttohaukalle kelpasi joskus vanha sääksen pesäkin Kuva: Jouko Mättö 1954 alkuun Rengaslöydöistä *** Ristiinassa 2002 rengastettu VIIRUPÖLLÖ konrolloitiin taas eli viidennen kerran Valkealassa huhtikuussa eli ilmeisesti pesivänä. Kaikki viisi kontrollia on tehty koordinaattitietojen perusteella vain 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Siis aika paikkauskollinen ja nyt kontrolloitaessa jo lähes 10 vuotta vanha. *** Timo Luostarisen pöntöstä 2011 rengastettu VIIRUPÖLLÖ kuoli kevättalvella vajaan 11 kk:n ikäisenä törmättyään ikkunaan Kerimäen Raikuussa. Mainittakoon, että saman pesän kolmesta poikasesta yksi kuoli jo edellisenä syksynä törmättyään autoon. *** Ilpo Kuvajan pöntöstä samoin 2011 rengastettu VIIRUPÖLLÖ puolestaan kuoli keväällä sähköiskuun Savonlinnan Pellossalossa, 23 kilomteriä syntymäpesästään. *** Ilpon pöntöistä Savonlinnass 2010 rengastettuja TUULIHAUKKOJA kontrolloitiin kaksi, toinen Kauhavalla (337 km WNW) ja toinen Askolassa Porvoon lähellä (234 SW), molemmat pesimäaikaan. *** Vielä tätä kirjoittaessani tuli tieto Pertti Koskimiehen Rääkkylässä 1.8.2012 tekemästä, Rantasalmella vuonna 2000 rengastetun SÄÄKSEN kontrolloinnista. Linnulla siis ikää 12 vuotta. . Nämä olisivat ehkä vaatineet enemmän poutapäiviä alkuun Siitä huolimatta, että nämä vuosikatsaukset tässä muodossa alkavat toistaa itseään, haluan taas kiittää niitä todellisia lintuaktiiveja, joilta suuri osa rengastuskohteista/havainnoista on peräisin. Vaimoa myös hyvästä "huollosta" kuluneen kesän reissuilla. Samalla pahoittelen jonkun merkittävän, minulle ilmoitetun havainnon mahdollista kirjaamatta jäämistä. Katsaus 2005 Katsaus 2006 Katsaus 2007 Katsaus 2008 Katsaus 2009 Katsaus 2010 Katsaus 2011 Hyvää alkanutta uutta lintuvuotta! Savonlinnassa 19.1.2013 Pekka Mättö