Kevät myöhässä, mutta lämmin kesä
tasoitti tilannetta lintumaailmassa
2022


Alkuvuosi ja tapahtumia * Kevään edistyminen * Pöllöistä * Haukoista * Kesästä * Sääkset * Muutamista lajeista * Loppuvuoden sää *
Syksyn lajeja * Saimaan vedenkorkeus * Rengaslöytöjä * 50 vuotta sitten * Kiitos

Vuosi 2022 oli Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessa tavanomaista lämpimämpi. Ainoastaan kolmena kuukautena jäätiin suuressa osassa Suomea 30-vuotisen mittaushistorian keskiarvolämpötilojen alapuolelle. (Itä-Savo 3.1.2023). Huhtikuun lopulle osui pitkä ja kylmä pohjoisvirtaus, joka hidasti etenkin hyönteissyöjien saapumista. BirdLife 3/2022 (Aapo Salmela) kirjoitti, että toukokuun koleus viivästytti myös monien lajien pesinnän alkua.

Tammikuu oli kotimittarin aamulämpötilojen kesiarvon (-7 ,0 C-astetta) mukaan vähän 2000-luvun mediaania lämpimämpi. Pakkasta oli juuri vuoden vaihtuessa Savonlinnan lentoasemalla maltilliset -3,1 oC. Kireämpiä pakkaslukemia nähtiin vain 10. päivän aikoihin, kun lämpötila laski 3 päivänä alle -20 asteen. Savonlinnan lentoasemalla oli pakkasta 11. päivänä -28,8 astetta (Itä-Savo 12.1.2022 /Ossi Tynkkynen). Plus-asteiden puolella käytiin niin ikään kolmena, mutta erillisinä päivinä. Lunta oli jo vuoden vaihtuessa Foreca’n mittauspisteiden mukaan sekä Savonlinnassa (Punkaharjulla) että Mikkelissä vähän yli 30 cm. Lisää lunta saatiin heti kuun alussa ja myöhemminkin niin, että lumen syvyys oli Foreca’n Punkaharjun mittauspisteen mukaan kuun lopussa 59 cm ja Mikkelissä 66.

Tammikuun aamujen kotimittarin lämpötilojen
keskiarvot Savonlinnan Pihlajaniemellä
*
Pihabongaus toteutettiin perinteisesti tammikuun viimeisenä viikonloppuna, nyt jo 17. kerran. Pakkasta oli ensimmäisen päivän aamuna -6,6 ja toisen -3,6, mutta toisena päivänä oli runsasta lumisadetta ainakin Savonlinnan seudulla. Omalla havaintopaikallamme Savonlinnan Pihlajaniemellä lajimäärä oli 12. Näin korkea se on ollut aiemmin 2015 ja 2020. Muutoin lajit olivat tavanomaisia ja yleensä mukana olleita, mutta kuusitiainen oli mukana vasta toista kertaa. Pois jäi melko vakituisesti ruokinnalla aiemmin käynyt harmaapäätikka. Myös tilhet puuttuivat, vaikka niitä on tammikuussa näkynyt joitain parvia.
*
Vielä helmikuun alussa koronarajoitukset siirsivät rengastajakokouksen etäyhteydellä pidettäväksi, mutta jo maaliskuussa saatoimme pitää Orioluksen vuosikokouksen Juvalla 26. päivänä. Se oli myös startti alkavalle lintuatlakselle, jonka periaatteista kertoivat koordinaattorit Veikka Kosonen ja Oskari Saunisto.

Harakka oli valtakunnallisesti pihabongauksessa -22 vasta
10. runsain laji, mutta yleisyydessään pistesijalla

*
Talvi ei kiristänyt otettaan helmikuussakaan. Itse asiassa se oli vielä leudompi kuin tammikuu. Vaikka lämpötila ei käynyt alle -20 asteen yhtenäkään aamuna, maisema oli osan kuukautta hyvinkin talvinen. Kuun puoliväliin ajoittui useamman päivän lämpöjakso, joka pudotti lumet niin katoilta kuin puistakin. Loppukuussa yhtenä eli 23. päivän aamuna mittari näytti -19,2 astetta, muutoin pakkaslukemat olivat kireimmillään noin -10 astetta. Lumen syvyys oli ennen kuun puolivälin lämpöjaksoa Punkaharjulla 72 cm ja Mikkelissä 70. Lämpöjakson tiivistymisen jälkeen se pysytteli loppukuun molemmilla mittauspisteillä 65 cm tuntumassa. Itä-Savon jutussa 25.2.2022 (Saana Huhtala) Ilmatieteen laitoksen meteorologi Anja Häkkinen kertoi lumen syvyydeksi Sulkavalla 89 senttiä.

Kuun 12. päivänä suoritettuun ”pihabongauksen tarkistuslaskentaan” sattuivat mustarastasta lukuun ottamatta samat lajit kuin varsinaisessa laskennassa. Lisäksi siihen sattuivat ruokinnan vakiovieras harmaapäätikka ja räkättiparvi (20+) sekä tilhiä 5+ yksilöä. Seuraavana päivänä näyttäytyi peippo-koiras keltasirkkuparvessa pihatammessa. Tiira-järjestelmän mukaan ensimmäinen töyhtöhyyppä havaittiin Juvalla jo 26.2. (Pentti Huttunen).

*

Maaliskuu oli kotimittarin aamulukemien mukaan vähän 2000-luvun mediaaniarvoa kylmempi, joka viivästytti runsaiden lumien sulamista ja tämä taas kevätmuuttoa. BirdLife-lehden 2/2022 (Aapo Salmela) mukaan lintujen kevätmuutto käynnistyi jo helmikuun puolenvälin tienoilla, mutta se ohjautui alueille, josta löytyi lumettomia paikkoja. Kuun puolessa välissä ja aina viimeiselle neljännekselle saakka oli hienoja kevättalven päiviä, jolloin lämpötila kohosi päivisin jopa yli +10 asteen. Reippaat yöpakkaset kuitenkin pitivät huolen siitä, että lunta oli vielä kuun lopussakin Punkaharjulla 52 cm ja Mikkelissä 48 cm. Kuukauden pakkasennätys, -17 astetta C, ajoittui 29. päivän aamuun. Kylmyydestä huolimatta kuulin peipposen laulua ensimmäisen kerran kuun viimeisenä päivänä.

*alkuun*

Jäiden lahtö Puumalassa Naistenvedestä
äitienpäivänä 8.5.2022

KEVÄÄN EDISTYMINEN
Kolea sää sekä runsas ja pitkään kestänyt lumipeite myöhästyttivät ainakin hyönteissyöjien muuttoa. BirdLife 3/2022:n (Aapo Salmela) mukaan esim. lehtokerttujen muutto jatkui pitkälle kesäkuun puolelle. Ensimmäiset havaintoni västäräkeistä (2) tein Pihlajaniemellä vasta 17.4, mutta niidenkin pääjoukot saapuivat vielä myöhemmin. Punarinnan laulua kuului ensi kertaa 12.4. Em. BirdLife-lehdessä kerrotaan myös monien lajien pesintöjen alkaneen myöhässä kolean toukokuun vuoksi. Vesilinnuista mm. silkkiuikku saapui myöhäisen jäidenlähdön vuoksi vanhalle pesimäpaikalleen Savonlinnan Pihlajaniemelle vasta 6.5.

*
Huhtikuu oli ensimmäinen niistä kolmesta kuukaudesta, joissa lämpötila jäi Ilmatieteen laitoksen mukaan alle 30-vuoden keskiarvon. Maalis-huhtikuun vaihteessa oli erityisen kylmää. Vanhan lumen päälle satanut uusi lumikerros ei sulanut pois kuin auringonpaisteisilta alueilta. Lunta oli siis kuun alussa vielä sekä Punkaharjun että Mikkelin mittauspisteillä noin 50 cm. Lumet sulivat hitaasti koko kuun alkupuolen, kun päivälämpötilojen maksimiarvot pysyivät alle +10 asteen ja useina öinä oli pakkasta. Kuun puolivälissä lunta oli molemmissa mittauspisteissä 34 cm. Vasta kuukauden toiseksi viimeisellä viikolla päivän ylimmät lämpötilat ylittivät +10 asteen. Viimeinen viikko oli taas kolea.

Kolea jakso jatkui toukokuun puolelle. Ensimmäisellä viikolla oli pakkasöitä. Vasta 10. päivän seutuvilla eli toisella viikolla lämpeni vähän ja koivut alkoivat Savonlinnassa vihertämään todenteolla. Vaikka lumen mittausasemat eivät enää ilmoittaneetkaan lumen syvyyksiä huhtikuun viimeisellä viikolla, viimeinen tilkka lunta katosi kotipihan havaintopisteeltä vasta toukokuun 12. päivänä. Ajankohta on toiseksi myöhäisin yli 30 vuoteen. Myös jäät lähtivät Puumalan Naistenvedestä 2000-luvulle poikkeuksellisen myöhään, 8. toukokuuta. Päivän ylimmät lämpötilat pysyttelivät melkein poikkeuksetta alle +15 asteessa aina 23. päivään asti. Senkään jälkeen koko loppukuussa ei Savonlinnan lentoaseman mittarin mukaan päästy yli +20 asteen, mutta jossain päin Suomea rikkoontui jo helleraja.

*alkuun*


Lapinpöllön pesä Puumalassa
olikin jo seurannassa

Kuva 21.5-22
PÖLLÖISTÄ
Birdlife 3/2022 -lehden (T. Toivanen, A. Lehikoinen, J. Santaharju) mukaan myyräkannoissa oli suurta vaihtelua Pohjois-Pohjanmaata etelämpänä. Tiira-havaintojen perusteella eivät Etelä-Savon itäosa ja pohjoispuoli ainakaan täydellisiä myyrätyhjiöitä olleet. Joitain pöllöyksilöitä oli mahdollisesti vahva lumipeite ajanut Savonlinnan keskustaan tai sen liepeille: ainakin Linnan luona sarvipöllö (c/o Timo Luukanen), Majakkaniemessä viirupöllö ruokinnalla (c/o Ilpo Kuvaja) ja lapinpöllö, joka oli kuvattuna sanomalehti Itä-Savoon. Pöllöjen kevätmenot ajoittuivat nähdäkseni melko keskimääräiseen aikaan. Vielä 12.2. ei Ilpo Kuvajan viestin mukaan Savonlinnan itäpuolen kierroksella kuulunut mitään.
Helmipöllöistä Tiiraan oli kirjattu äänihavaintoja Savonlinnasta, Sulkavalta, Joroisista ja Pieksämäeltä. Ne ajoittuvat helmikuun puolivälin ja maaliskuun alkupuolen väliseen aikaan. Iloinen yllätys oli oma kuuntelukierros 9.3., kun Tiiran havainnon perusteella kävimme Sulkavalla kuuntelemassa helmipöllöä, mutta samalle reissulle sattui toinenkin puputtaja. Matkaa näiden välillä oli pöllöntietä n. 9 km.

Pesinnöistä:
Varpuspöllöltä löytyi Mikkelin Ristiinasta yksi pesye, jossa oli 8 poikasta. Yksi jäi 11.6. liian pienenä rengastamatta, mutta vastaavasti emo sai renkaan. Muilla yli kymmenellä vanhalla reviirillä ei näkynyt mitään merkkejä asustamisesta. Mutta viime vuoden tapaan aprikoin, voiko varpuspöllön osalta puhua (vanhasta) reviiristä?

Helmipöllöjen pesinnöistä ei tullut ainakaan minulle tietoa myönteisistä huuteluhavainnoista huolimatta. Talvella ripustamassani Ilpon tekemässä pöntössä pesi talitiainen. Ilpon mukaan 3 uutta helmipöllön pönttöä Savonlinnan itäpuolella olivat tyhjiä.

Viirupöllö: Ilpo Kuvajan ja Timo Luostarisen yhdestä pitkää asuttuna olleesta pöntöstä löytyi yhteensä 4 pesintää ja Ristiinasta yksi. Poikasia oli yhteensä 15 eli tasan 3 poikasta/poikue. Yksi pari ilmeisesti luopui suunnitellusta pesinnästä. Käynnillä 13.4 (Ilpo) emo oli pöntössä ja toinen aikuinen lähistöllä, mutta myöhemmällä käynnillä pönttö oli tyhjä.
**Risto Ruuska oli havainnut Savonlinnan saaristossa viirupöllön sille aivan liian pienessä pöntössä. Siellä ei ollutkaan mitään, mutta jonkun matka päässä oli pökkelö, jossa oli sopiva (tyhjä) pesäkuoppa ja jota aikuinen lintu vartioi ”huhuilemalla” ja vähän lähestymälläkin.

Lapinpöllö: Edellä kuvassa oleva lapinpöllö hautoi jo 2.5, jolloin Jouni Koskela kertoi pesästä. Kuva on otettu 21.5. Pesä oli kuitenkin jo jonkun toisen rengastajan seurannassa enkä tiedä lopputuloksesta tarkemmin.
**Savonlinnan itäpuolella kävimme Ilpon kanssa tutkimassa aluetta, jolla oli havaittu melko peloton lapinpöllö ja josta oli otettu myös kuvia. Nyt lintu ei suostunut näyttäytymään.

*alkuun*


Pesään on kertynyt myyränkarvamatto

HAUKOISTA
Tuulihaukoista voi ehkä sanoa, että ne pesivät Savonlinnan seudulla taas hyvin. Aikaisempina vuosina asuttuna olleita Ilpo Kuvajan ja Timo Luostarisen pönttöjä oli kyllä myös tyhjillään. Samoin viime vuosien reviiri Rantasalmen Kolkonpäässä oli autio. Pesintöjä oli pöntöissä yhteensä 8 ja niissä 35 poikasta eli 4,4 poikasta/pesä. Puumalasta löytyi taas asuttu ja lentopoikasiin asti selvinnyt poikue. Nytkin pesä oli vanhassa variksen(?) pesässä korkealla männyn latvassa. Kuvasta (edellä) voisi päätellä, että jyrsijät ovat olleet kuvan tuulihaukkojen pääasiallinen ravinto.

Nuolihaukka: Sääksen pesien tarkastuksen yhteydessä Saimaalla kolmesta saaresta nousi nuolihaukka lentoon ja ääntelemään. Pesistä ei mitään tietoa.

Hiirihaukat pesivät ilmeisesti ainakin kohtalaisesti. Savonlinnan itäpuolella kahdessa jo kauemmin tunnetussa pesässä pesintä onnistui ainakin pesäpoikasiin asti Ilpo Kuvajan ja Timo Luukkasen tarkastamina. Punkaharjulla vanhalta reviiriltä löytyi maastopoikue .

Varpushaukka: Harri Okkonen oli kuullut Atlas-laskennan yhteydessä Savonlinnan eteläpuolella ilmeisesti haukka poikueen ääntä. Tarkastuksessa äänilähde varmistui varpushaukan lentopoikueeksi. Ristiinasta ei toissa vuoden reviiriltä tänäkään vuonna löytynyt merkkejä asumisesta. Lajin pesiä on haasteellista löytää, kun linnut eivät usein tunnu olevan mitenkään pesäpaikkauskollisia, vaikka ne eivät sopivalle pesäpuulle suuria vaatimuksia asetakaan - tai ehkäpä juuri siksi.

Kanahaukka pesi Juvalla sen tai hiirihaukan rakentamassa jo yli pari vuosikymmentä vuotta vanhassa pesässä . Pesintä oli varhainen ja poikaset jäivät senkin (huom!) vuoksi rengastamatta. Toissavuoden kanahaukan uusi reviiri Savonlinnan itäpuolella oli mitä ilmeisimmin hakkuiden takia autioitunut (c/o Ilpo).

*alkuun*

KESÄSTÄ
Kesäkuun sää oli vaihteleva. Ensimmäisenä päivänä oli lämmintä lähes +20 astetta, mutta sitten taas viileää. 7. päivästä lähtien ylimmät lämpötilat kohosivat yli +20 asteen. Jälleen kuun puolivälissä oli koleita päiviä, alle +15 astetta. Kesäpäivän seisauksesta alkoi kesä. Juhannuksena oli Savonlinnan lentoaseman mukaan hellettä samoin kuin kuun viimeisenä päivänä. Koko maassa kertoi Ilmatieteen laitos olleen kesäkuussa 7 hellepäivää. Kesäkuu oli vähäsateinen .

*

Arkistokuva 2013

Heinäkuu oli Etelä-Savossakin kesäisen lämmin.Savonlinnan lentoaseman mittarin mukaan hellepäiviä oli 8 kun niitä Ilmatieteenlaitoksen mukaan oli koko maassa yhteensä 16. Hellepäivät painottuivat kuun alkupuolelle ja vastaavasti 4 päivän viileämpi jakso ajoittui heti kuun puolivälin jälkeen, mutta ei silloinkaan lähennelty edes +15 astetta. Kylmin päivä heinäkuussa oli viimeinen päivä. Se oli samalla myös ainut päivä, jolloin päivä ylin lämpötila jäi alle +15 asteen, 12,9 astetta. Itä-Savon 2.8.2022 (STT Mira Kokko) mukaan heinäkuun alin lämpötila oli korkein sitten vuoden1959. Saman jutun mukaan maan eteläosassa satoi heinäkuussa tavallista vähemmän, vaikka paikallisia ja hyvinkin voimakkaita saderintamia liikkui ajoittain. Puumalassa jyrähteli 12.7, mutta salamoita oli koko kuussa yllättävän vähän.

Elokuu vasta olikin lämmin, 10 hellepäivää 20. päivään mennessä ja vielä yksi 24. päivänä. Lämmin jakso purkautui ukkosena kuun lopulla ja 3 viimeisenä päivänä olikin sitten jo syksyn tuntua. Sateista ei ollut liiemmälti haittaa elokuussakaan.

Birdlife 3/2022:ssa arvelivat Tero Toivanen, Aleksi Lehikoinen ja Jarkko Santaharju verrattain lämpimien, sateettomien ja heikkotuulisten säiden johtaneen pesinnän onnistumiseen monilla lajeilla. Kts. kohdasta 'Muutamista lajeista' mm. haarapääsky.

*alkuun*

Takavuosina ehkä helpommin ilmoitettiin
rengaslöydöistä, jopa tällä tavalla kuvan kanssa
vangitusta sääksestä.

SÄÄKSET
Sääkset kyllä pesivät ahkerasti, mutta poikastuotolle voi varmaan antaa arvosanan kohtalainen. Pesyekoko oli rengastusikään ehtineillä poikueilla ”vain” 2,21 poikasta / pesä. Lisäksi yksi pesintä oli Puumalan kirkonkylän liepeillä keskeytynyt munavaiheeseen. Sekin tulee kyllä huomioida, että poikasluvultaan rengastuksella tai kopterikuvauksella selvitettyjen pesyeiden määrä oli aikaisempia vuosia pienempi, n=15. Tähän on suurelta osin syynä se, että luovuin yli kymmenen, viime vuosina vaihtelevasti asuttuna olleiden pesien tarkastuksesta Savonlinnan pohjoispuolella. Tarkastuksen ja mahdolliset rengastukset hoiti niillä nyt Sampo Liukko

Vaikka tarkastettavien pesien määrä väheni, onnistuin säilyttämään jo useamman vuosikymmenen minimitavoitteeni, 20 rengastettua poikasta /vuosi. Tähän taas on osasyynä uusien, kiivettävien pesien ilmestyminen vuosien varrella eteläiselle Saimaalle. Nämä ovat korvanneet joitain rengastuksesta mm. pesäpuun keloutumisen vuoksi pois jääneitä pesiä. Pesinnöistä kaksi oli huomattavan myöhäisiä, kummastakin rengastin erittäin keskenkasvuisen poikasen vasta 31.7.

Pesällä, jolla sääksirengastus alkoi viime vuonna epäonnistuneesti, sääksiemo oli edelleen "vihainen" ja teki nytkin syösyjä koko ajan. Nostin pesän laitaan pystyyn n.30-40 cm pesäkapulan ikään kuin rajoittimeksi. Sen emo kuitenkin kaatoi syöksyessään. Nyt olin varautunut verhotulla pyöräilykypärällä ja väistelin syösyjä turvamiehen varoittaessa niistä .En siis nyt saanut osumia.

*alkuun*


Haarapääskyn poikaset 14.8.2022 - selostus jäljempänä

MUUTAMISTA LAJEISTA
*
Tiira: BiirdLife 3/2022 (Toivanen, Lehikoinen, Santaharju) mukaan kesän säät olivat suosiollisia tiirojen pesinnöille. Omat havaintoni eivät olleet kaikilta osin yhtenevät tuon näkemyksen kanssa. Puumalassa osa entisistä pienempien yhdyskuntien luodoista näytti autioilta. Savonlinnan eteläpuolen vanhan, suurehkon yhdyskunnan luodolla taas oli kyllä pesintöjä, mutta myöhäisiä. Vielä 7.7. luodolla oli 7 munapesää, toisaalta taas jonkin verran jo lentopoikasia. Maastopoikasia löytyi vain kaksi. Onneksi vähäisemmässä määrin, mutta paikallisesti kyllä esiintyi niin runsaita ja rankkoja sadekuuroja, että ne hyvin saattoivat huuhdella tiirojen munat järveen. Tällaiseen jouduin itse Haukivedellä 5.7.

Savonlinnan keskustassa kevyen liikenteen väylän kaidetta tähystyspaikkana ainakin neljänä peräkkäisenä kesänä pitänyt, Ruotsissa rengastettu kalatiira ei tänä vuonna (enää?) palannut paikalleen.

*
Haarapääsky: Puumalassa linnut tarkastivat vanhan pesäpaikkansa venevajan räystään alla jo 14-15. toukokuuta. Viimevuotinen, pienen vaneripalan tukema pesä oli syksyn ja talven aikana pudonnut ja linnut muurasivat samaan paikkaan uuden pesän. Poikasten jo ollessa melkein lentokykyisiä, pesä kuitenkin putosi. Löysin yhden poikasen ruonkorrelta vajan takaa. Poikanen sai renkaan ja tein sille pesän paikalle tilapäisen majoituksen muovisesta ruuvilaatikosta – kuvassa edellä. 12. päivänä heinäkuuta venevajaan sisälle, siellä olevalle narulle tuli vierekkäin istumaan 4 lintua. Mieli teki uskoa, että kaikki poikaset olivat selvinneet pesän putoamisesta. Ruuvilaatikko oli sen verran kelvollinen, että pääskyt tekivät toisen pesyeensä siihen, jossa 1.8. oli 2 juuri kuoriutunutta poikasta ja 2 vielä kuoriutumatonta munaa. Muurausta ei tarvittu. Kaikki 4 poikasta selvisivät lentoon.
*
Punarinta: Olen muistiinpanoihini kirjannut, että punarinta lauloi Ristiinassa 5.6., mutta missä ovat muut punarinnat? Puumalassa mökin pihapiirissä eikä Savonlinnassa Pihlajaniemellä ole muuton alun jälkeen kuulunut laulua.12.6. olen sitten kirjannut, että nyt lauloi punarinta hetken keskiyöllä mökin pihapiirissä. Seuraavan kerran laulua kuului 19.6 ja 25.6. päivällä sekä seuraavana päivänä myös Savonlinnan Pihlajaniemellä. BirdLife 3/2022:ssa on myös todettu, että kuluneena kesänä havaittiin poikkeuksellisen vähän punarintoja ja pajulintuja. Kuitenkin kerran eli 29. heinäkuuta pihakeinun selkänojalle ilmestyi nuori punarinta.
*
Mustarastas oli onnistunut kesäkuun alussa arkiviikon aikana rakentamaan pesän mökin saunan kuistin kulmaan. Yritimme parhaamme mukaan vältellä kulkua saunan seudulla, mutta saunoimme kuitenkin lähes normaalisti. Linnut olivat arkoja eikä niitä paljon näkynyt, mutta 4 poikasta pesästä lähti rengastettuna maailmalle. Yksi juuri pesästä lähtenyt maastopoikanen oli pesän luona12.7.
*
Peippo: Mielestäni peipposet lauloivat keväällä ja kesällä tavallista ahkerammin. Ensimmäisen kerran laulua kuulin siis 31.3. ja erityisesti huomioin, että tämän jälkeen kuulin sitä joka päivä aina 29. kesäkuuta asti. Olisin varmaan tuolloinkin kuullut, jos olisin hakenut, koska peipot lauloivat vielä tuon jälkeen ainakin 4. heinäkuuta asti.


Kiirettä pitää.
Arkistokuva 2014.
Samassa pöntössä oli tänäkin vuonna 2 pesyettä

Pönttöpesijät onnistuivat vaihtelevan hyvin. Kuitenkin hartaasti odottamaltani, joitain vuosia kateissa olleelta harmaasiepolta jäi pesintä harmillisesti kesken. Pöntössä olivat munat vielä 21.8. Kirjosieppo epäonnistui ensi yrittämällä, mutta toisesta pöntöstä noin 30 metrin päästä se näytti saaneen poikaset lentoon 2.7. Sinitiainen pesi kahdesti, jälkimmäisessä oli kolme poikasta, jotka rengastin. Talitiainen tyytyi yhteen pesintään. Leppälinnusta ei mökin pihapiirissä kuulunut mitään.

*
Meriharakka: 7.5. 2 yksilöä jäteaseman altaan laidalla
*
Selkälokki näytti hautovan vanhan 5-tien varressa. Toinen päivysti vierellä. Pesä oli nyt viereisellä kivellä parin vuoden takaiseen paikkaan nähden. Parista otetut kuvat eivät ole julkaisukelpoisia, mutta kyllä siitä esim. se selviää, ettei seisomassa olevalla koiraalla(?) ole rengasta.
Yksinäinen selkälokki oli uimassa Naistenvedellä Puumalassa 26.6. ja myöhemmin päivysti viereisellä luodolla.
*
Kalalokin perinteistä pesäpaikoista Savonlinna – Mikkeli välillä oli asuttuna ainakin kaksi. Savonlinnan Harjusillassa linnut olivat vanhalla pesäpaikalla jo 25.4, ei kuitenkaan 8.5. ja hautomassa linnut tavattiin vasta 14.5. Rantasalmen Kolkonpään juurakkopesällä oli hautova(?) lintu pesällä 8.5. Juvalla Nääringin järven päässä linnut kaartelivat vanhan pesäpaikan yllä 23.4. Paikka on uuden tien vuoksi hankala tarkastaa, eikä siitä sen vuoksi ole myöhempiä havaintoja. Edellä kerrottu selkälokkipari oli vallannut perinteisen kalalokin pesäkiven Juvalla Mikkelin rajan tuntumassa.

*alkuun*


Heitä ei (onneksi) tänä vuonna paljon näkynyt.
Nuori fasaani syyskuussa 2021.

LOPPUVUODEN SÄÄSTÄ
Syyskuu oli toinen kuukausi, jolloin Ilmatieteenlaitoksen mukaan suuressa osassa Suomea jäätiin lämpötiloissa 30-vuotisen mittaushistorian keskiarvon alapuolelle (Itä-Savo 3.1.2023). Heti kuun alussa päivän ylimmät lämpötilat putosivat lähelle + 10 astetta. Ensimmäisen kerran nurmikoilla oli nähtävissä vähän kuuraa jo 8. päivän aamuna. Toisella kolmanneksella oli vähän lämpimämpää, päivisin ylimmillään lähellä +15 astetta ja viimeisellä sitten taas noin +10 astetta. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan syyskuu oli monin paikoin keskimääräistä vähäsateisempi. Ensimmäisen hanhiparven näin Savonlinnan Pihlajaniemellä 24.9. Myöhemmin samana päivänä Puumalassa niitä menikin melkein jatkuvasti.

Lokakuun alusta aina puoleen väliin asti päivän ylimmät lämpötilat pysyttelivät +10 asteen tuntumassa, sen molemmin puolin ja reilusti ylikin. Heti puolenvälin jälkeen ja koko loppukuu oli sitten koleampaa, ylimmät lämpötilat melkein poikkeuksetta +5 asteen tuntumassa. Viimeisen viikonloppuna oli pari lämpimämpää päivää. Vaikka kuuraa oli ollut jo syyskuussa nimeksi, Savonlinnassa oli ensimmäinen oikea kuura-aamu vasta lokakuun 24. päivänä. Lokakuussa satoi tavanomaisesti, Mikkelissä vähän enemmän. Tuuli kääntyi pohjoiseen lokakuun alkupäivinä ja hanhia meni Puumalassakin ”rytinällä”.

Ensi lumi saatiin niin Savonlinnan kuin Mikkelinkin seudulle marraskuun 6. päivänä. Kauan se ei kuitenkaan pysynyt ja seuraava yritys oli kuun puolivälissä, jolloin maa oli taas ohuelti valkoinen. Kuukauden 17. päivänä aamulämpötila oli nollassa, mutta tuon jälkeen se pysyi selkeästi pakkasella koko loppukuun. Aloitin lintujen talviruokinnan 20. päivänä. Talvi tuli marraskuun viimeisenä päivänä. Seuraavan päivän lumen syvyydet olivat Savonlinnan Punkaharjulla 5 cm ja Mikkelissä 8 cm.

Joulukuun voisi kai sanoa olleen kylmä. Se oli viimeinen niistä kolmesta kuukaudesta, joissa jäätiin koko maan lämpötilassa alle 30 vuoden keskiarvon. Kahta jouluaaton aluspäivää ja uuden vuoden aattoa lukuun ottamatta lämpötila pysytteli koko ajan miinuksella. Erityisen kireitä pakkasia ei oikeastaan ollut. Puolivälissä kuuta lämpötila oli kuitenkin Savonlinnan lentoaseman mukaan yhtenä yönä käynyt juuri ja juuri -20 asteen alapuolella. Tuolla puolenvälin viikolla oli muutoinkin vähän kylmempää, kotimittarin mukaan aamuisin noin -10 astetta. Muutoin pakkanen pysytteli enimmäkseen alle -5 asteen. Lunta saatiin lisää hiihtokelejä varten jo ennen puoltaväliä, jolloin Mikkelissä sitä oli 34 cm. Punkaharjun mittausasema oli Ilmatieteenlaitoksen kartan mukaan vähälumisempi kuin muu osa Savonlinnaa, jossa kartan mukaan oli lunta yli 25 cm, oman arvioni mukaan lähellä Mikkelin lukemia. Vuoden vaihtuessa yöllä, lentoaseman mittari näytti +3,1 astetta.

*alkuun*


*
SYKSYN LAJEJA

Kuten viime vuonnakin, lainaan tähän Aapo Salmelan tekstiä BirdLife -lehdestä, nyt tietysti numerosta 1/2023:"Syksyn pihlajanmarjasato oli koko maassa vaatimaton" ja että "räkättirastaiden ja tilhien pääjoukot poistuivat Suomesta varsin aikaisin syksyllä"

*
Savonlinnan Pihlajaniemellä oli liikkeellä 3.9 runsaasti rastaita, pääasiassa räkättejä, mutta joukossa oli myös joitain mustarastaita. Samanlaista voimakasta liikehdintää oli myös Laitaatsillassa 6.9. Punakylkirastaan syyslaulua kuului 10.9 Pihlajaniemellä. Olen kirjannut, että rastaiden liikehdintä jatkui vilkkaana aina 16.9. asti.
Muutoin mustarastaat ovat olleet talven alun ja samalla ruokinnan aloittamisen jälkeen kadoksissa . Vain yksi lintu on käväissyt ruokinnalla 2 kertaa ja yhden kerran nähty lennossa.
*
18. ja 19.9. Puumalassa kuului vielä joidenkin muuttavien nuortenvästäräkkien ääntä. Viikonloppuna 24-25 ei enää.
*
Pajulinnun syyslaulua kuului varhain, 28.8. Puumalassa.
Tiltaltin puolestaan Savonlinnassa 10.9.
*
Kuikkia näkyi vielä 6 lintua 3.10. uimassa Puumalassa, mutta eivät enää äännelleet.
*
Yksinäinen kalalokki istui vierasvenelaiturin kaiteella Savonlinnan torin rannassa 24.10.
*
Joitain punatulkkukoiraita ilmestyi jo ennen elokuun puoltaväliä eli viikolla 32 syömään tuomipihlajan marjoja. Sireenissä ja vaahterassa oli pariskunta 17.10.
*
Harmaapäätikka näyttäytyi rasva"pötköllä" joulukuun alussa ja kävikin sitten loppukuusta siinä ruokailemassa melko säännöllisesti.

*
Tämä graffiti Savonlinnan Kyrönsalmen luona oli 2022
haminalaisen mursun kannalta ajankohtainen ja on sitä edelleen,
maailman tapahtumien vuoksi.

RENGASLÖYDÖT 2022
Kerroin viime vuonna, että rengaslöydöistä näyttää olevan vuosi vuodelta vähemmän kerrottavaa ja niinhän siinä sitten kävi, että 50. rengastusvuoden kunniaksi ei tullut yhtään rengaslöytöä tai kontrollia. Tietysti tilanne on myös vähän kiinni rengastetuista lajeista ja kontrollien osalta siitä, etten ole lukurenkaita laittanut. Nimenomaan sääksien osalta tuntuu kuitenkin siltä, että löydöistä vain ei enää tehdä ilmoituksia entiseen tapaan.

*alkuun*

50 VUOTTA SITTEN
Rengastukset Jouko Mättö
Arkistosta kaivoin 1972 rengastetuista linnuista tulleita löytöjä

KANAHAUKKA
*
'
Mikkelin Tikkalassa 13.6.1972 poikasena rengastettu kanahaukkakoiras (D-46448) oli löytynyt Keuruulta 17.8.1972. Linnun tilaa ei ole kerrottu.
Puumalan Pitkälahdessa 18.6.1972 rengastettu kanahaukkanaaras (D46442) oli ammuttu Majavedellä Mikkelissä 9.9.1972.
Puumalan Junninmäessä 20.6.1972 poikasena rengastettu kanahaukkanaaras (D-49973) oli löytynyt samana vuotena 22.10. Pielisjärveltä katiskasta heikkokuntoisena, mutta oli löytäjän mukaan vapautettu.

SÄÄKSI
*
'
Puumalan Kontilassa 1.7.1972 rengastettu poikanen (M-5069) oli löydetty kuolleen Italiasta 19.10.1972.
Rantasalmella 6.7.1972 poikasena rengastettu sääksi (MM-6658) oli tapettu Gabon'issa 8.2.1973.
Niin ikään 6.7.1972 Rantasalmella rengastettu poikanen (M-6660)oli löydetty kuolleena Rhodesiasta kesäkuussa 1973.
12.7.1972 Hirvensalmen Merrasmäessä rengastettu sääksi (M-6673) oli pyydystetty Turkissa ja siirretty eläintarhaan 14.11.1972.
Mikkelin Haukivuorella poikasena rengastettu sääksi (M-6677), oli löydetty kuolleena 1.10.1972 Leningradista (alue).
'

VIIRUPÖLLÖ
*
'
Juvan Kaislajärvellä 8.6.1972 rengastettu viirupöllön poikanen (D-46432) oli löydetty samana vuonna 30.11. kuolleena sähkömuuntajan läheisyydestä Sulkavan Kaartilankoskella
'

Katsaus-05 * Katsaus-06 * Katsaus-07 * Katsaus-08 * Katsaus-09 * Katsaus-10 *
Katsaus-11 Katsaus-12 * Katsaus-13 * Katsaus-14 * Katsaus-15 * Katsaus-16 *
Katsaus-17 * Katsaus-18 * Katsaus-19 * Katsaus-20 * Katsaus-21

*alkuun*

KIITOS
päättyneestä vuodesta
2022
ja
hyvää alkanutta vuotta 2023!

Savonlinnassa 27.1.2023
Pekka Mättö

*