Talvi oli leuto, mutta
myyränsyöjille ei oikein ollut ravintoa.
Sääksillä meni paremmin
2023

Alkuvuosi ja tapahtumia * Kevään edistyminen * Pöllöistä * Haukoista * Kesästä * Sääkset * Muutamista lajeista * Loppuvuoden sää *
Syksyn lajeja * * Rengaslöytöjä * 50 vuotta sitten * Kiitos

*
Ainakin moni sähkölämmittäjä taisi olla tyytyväinen siitä, että vuoden alku samoin kuin koko vuosi 2023 oli keskimääräistä lämpimämpi. Samankaltaisuutta edellisvuosiin verrattuna oli taas se, että muutamat ajankohtaan nähden koleat jaksot sekä lumipeitteen paksuus "ohjailivat" lintujen muuttoa.

*

Jo tammikuu oli taas tavanomaista lämpimämpi niin Ilmatieteenlaitoksen kuin Pihlajaniemen kotimittarinkin mukaan. Tätä lämpimämpi tammikuu on 2000-luvulla kotimittarin mukaan ollut vain vuonna 2020. Tammikuu alkoi eli vuosi vaihtui selkeästi muutamassa plus-asteessa. Kuitenkin heti kuukauden toisena päivänä alkoi pakkasjakso, jonka sitten katkaisi kuun puolivälissä noin viikon mittainen suojasää ja todellinen ”vesikeli”. Seuraava vesikeli ajoittui 25. ja 26:een päivään ja vielä kerran lämpötila oli plussalla kuukauden toiseksi viimeisenä päivänä. Pakkaset jäivät lähes poikkeuksetta alle 10 miinusasteen. Lunta oli Etelä-Savossa reippaasti ennen vuodenvaihdetta (Mikkeli 36, Savonlinna 26) ja sitä saatiin lisää kuukauden toisella viikolla. Suojasäät tiivistivät hankea niin, ettei lumen syvyys kasvanut samaa tahtia sademäärään nähden. Kuun puolivälissä Mikkelin lukema oli 35 ja Savonlinnan (Punkaharju) 34 cm. Kuun lopussa molemmissa oli lunta jo 40 cm.

Aapo Salmela kirjoitti BirdLife-lehdessä 2/2023, että ”Alkuvuoden kovat pakkasjaksot, lähes koko maan kattanut lumipeite ja heikko pihlajanmarjasato tekivät talvesta vähälintuisen” . Pakkasjaksoilla hän lienee kuitenkin tarkoittanut alkutalven eli edellisen vuoden joulukuun pakkasia. Mainitut syyt näyttäytyivät Salmelan mukaan myös pihabongausaineistossa.

Vuosi alkoi vesikelissä (1.1.2023)
*
Pihabongaus toteutettiin kahdeksannentoista (18.) kerran ja aiemman käytännön mukaisesti tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Omalla havaintopaikallamme kuten lienee yleisemminkin Etelä-Savossa, lämpötila oli molempina päivinä vähän pakkasen puolella ja väliyönä pyrytti lunta. Lajimäärä oli Pihlajaniemen havaintopaikalla hyvä eli 11. Uusina lajeina mukaan tulivat puukiipijä ja harmaapäätikka, jotka kumpikin olivat näyttäytyneet ruokinnalla jo viimevuoden puolelta lähtien. Mustarastas ei laskenta-aikana ruokinnalla poikennut eikä sitä muutoinkaan tammikuussa näkynyt kuin pari kertaa. Ensimmäisenä laskentapäivänä viherpeippoparvessa liikkunut peippokoiras ei sekään näyttäytynyt varsinaisessa laskennassa. Valtakunnallisesti yleisimpien (BirbLife 2/2023) lajien, tali- ja sinitiaisen sekä harakan yksilömäärät olivat Pihlajaniemen havaintopaikalla tavanomaisia. Suurimmat yksilömäärät olivat viherpeipolla (16) ja kesykyyhkyllä (14).

Puukiipijä uskaltauti rasvatangolle
vasta usean lähestymiskerran jälkeen

*

Helmikuu oli myös tavanomaista lämpimämpi Ilmatieteenlaitoksen mukaan (Itä-Savo/STT 2.3.) koko maassa. Pihlajaniemen kotihavaintopisteen aamulämpötilojen keskiarvon mukaan leudompia helmikuita 2010-luvulla oli puolet helmikuista. Pakkaset olivat heikkoja varsinkin kahdella ensimmäisellä kolmanneksella, viimeisellä hätyyteltiin -20 astetta ja kerran mentiin ylikin. Plussan puolella lämpötila oli 4 päivänä kuukauden 10. päivän tuntumassa. Lunta oli edellä todetusti jo helmikuun puolelle siirryttäessä Etelä-Savossa 40 cm. Lumipeite oli loppukuusta noin 50 cm eli kasvoi kuukauden aikana vain(?) noin 10 cm. Puukiipijä ja harmaapäätikka viihtyivät ruokinnalla edelleen koko helmikuun. Kaksi pyrstötiaista käväisi ruokinnalla 6.2, mutta marjalinnuista ei näkynyt jälkeäkään.

Rengastajakokous pidettiin Kuopion Rauhalahdessa 4-5. helmikuuta. Tilaisuudessa julkistettiin vuonna 2022 rengastettujen lintujen lukumäärät. Pesäpoikasina rengastettiin eniten kirjosieppoja (12520) ja toiseksi eniten tuulihaukkoja (11903). Kolmantena oli talitiainen, joita rengastettiin eniten aikuisena. Poikasrengastusten TOP10:iin toisena petolintuna mahtui myös viirupöllö (1628). Heli Kuurne palkittiin mittauskisan voittajana (pesä)poikassarjassa 670 poikasen siivenmittauksesta.

*

Maaliskuu puolestaan oli Ilmatieteenlaitoksen (Länsi-Savo 28.3./STT) mukaan tavanomaista kylmempi ja myös sateisempi. Ns. paukkupakkasia eli yli -20 astetta oli Savonlinnan lentoaseman mittarin mukaan 10. ja 11. päivinä. Kuun puolen välin jälkeen oli kolmen päivän plussa-jakso ja pari yksittäistä päivää ennen viimeistä viikkoa, jolloin talvi tuli takaisin. Toiseksi viimeisen päivän aamuna oli kotimittarissa pakkasta 14 astetta ja viimeisen päivän aamuna lentoasemalla oli ollut -20 astetta. Lämpötila ei viimeisellä viikolla useana päivänä noussut ollenkaan plussalle. Lunta kuun lopussa oli edelleen niin Savonlinnassa (Punkaharju) kuin Mikkelissäkin 40 cm.

Orioluksen vuosikokous pidettiin edellisvuoden tapaan maaliskuun 26. päivänä Juvalla Partalassa. Kokouksessa valittiin jatkamaan puheenjohtajana Maria Tirkkonen. Lintutapaamisessa 11.2. Juvalla Kannashovissa tarkasteltiin Atlas -tilannetta, josta olemme pitkin vuotta saaneet Orioluspostin kautta tilannetietoa varsinkin Veikka Kososelta, Oskari Saunistolta, Harri Okkoselta ja Osmo Ojamieheltä.

*alkuun*

Oriolus osallistui Hyvinvointimessuille
ulko-osastolla yhdessä Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen
kanssa 15.4.2023

KEVÄÄN EDISTYMINEN
BirdLife 2/2023 (Aapo Salmela) kirjoitti, että ensimmäinen töyhtöhyyppä saapui Espooseen jo 11.1. Samassa jutussa hän kuitenkin toteaa, että paksu lumipeite ja vuodenaikaan nähden kylmät lämpötilat hidastivat kevätmuuton etenemistä Itä- ja Pohjois-Suomessa. BirdLife’n uutiskirjeessä 21.3.taas todettiin, että ”viimeviikon (eli maaliskuun puolivälin) voimakkaat etelänpuoleiset tuulet lennättivät Suomeen kiuruja, töyhtöhyyppiä sekä muita alkukevään muuttajia”. BirdLife’n tiedote 1.4. kertoi, Radio Suomen mukaan, että kevätmuutto on ollut pysähdyksissä viikon. Uutiskirje 12.5. kertoi, että ”sään lämmettyä lintujen muutto on päässyt kunnolla vauhtiin. Hyönteissyöjiä on saapunut suuret määrät lisää ja muutto jatkuu lämpiminä öinä edelleen vilkkaana.

Huhtikuun alkupäivät olivat hyvinkin talvisia, kun lunta siis oli Etelä-Savossa vielä 40 cm ja aamuisin vajaat kymmenen asetta pakkasta eivätkä päivätkään kuin paria astetta plussalla. Ennen kuun puoliväliä oli melkein viikon mittainen jakso noin + 10 asteen päivälämpötiloja, mutta lunta oli silti kuun puolivälissä Forecan Mikkelin mittauspisteessä 12 cm ja Savonlinnassa 15 cm. Kotihavaintopisteeltä viimeiset lumet lähtivät vasta toukokuun puolella, 8.5., mikä on myöhemmin kuin kyseisen havaintopaikan 20 vuoden havaintojen mediaaniaika (4.-5.5). Kuun loppupuolella päivälämpötilat olivat pääosin reilusti yli +10 asteessa, 26. päivänä Savonlinnan lentoasemalla mitattiin +20,7 astetta.

Jäät olivat Etelä-Savossa vielä helmikuussa yleisesti keskiarvoa heikommat (Savonmaa 15.2.2023). Pitkäksi venyneestä talvesta huolimatta ne lähtivät Puumalan Naistenvedestä Vappua edeltävällä viikolla.

Kantatiellä 62 Puumalan Sorjolanmäellä
4.5.2023

Vapuksi tietysti viileni ja toukokuun ensimmäisen viikon ylimmät päivälämpötilat pysyttelivät enimmäkseen alle +10 asteessa. Neljännen päivän aamuna maa oli valkoinen ja päivällä saatiin räntäkuuroja ihan sohjoksi asti teille. Toisella viikolla lämpeni ja koivut alkoivat vihertämään toden teolla Savonlinnan seudulla 9. ja10. päivien aikaan. Lämmintä kesti 25. päivään ja helleraja rikkoutui (Itä-Savo 23.5.) ensi kertaa tänä vuonna 22. päivänä, ei tosin Etelä-Savossa, vaan Niinisalossa Kankaanpäässä. Loppukuun alle +15 asteen lämpötilat tuntuivat taas koleilta.

*alkuun*

Ehkä yksi odotetuimmista kevään merkeistä
9.5.2023

Vaikka talviset olot jatkuivat pitkälle kevääseen, lokit saapuivat Etelä-Savoon ilmeisesti melko tavanomaiseen aikaan. Ensikerran kuulin kaklatusta ja harmaalokki kaarteli Savonlinnan Viiskulmassa perjantaina 17.3. Työkaveri sanoi kuitenkin kuulleensa lokkien ääntelyä jo edellisellä viikolla 10 (6-12.3.) Vesistöjen sulapaikat maantien varsille ilmestyivät tavallista myöhemmin ja esim. Savonlinna-Puumala välillä telkät ilmestyivät niihin vasta 12.4. lähtien, jolloin yksi koiras oli laskeutumassa Hasulanjokeen. Savonlinnan Poukkusalmen sulassa oli ensimmäinen telkkäpari 13. päivänä. 18.4. niitä ja isokoskeloita oli jo Harjusillassa ja Pihlajalahdessa.
Tiiran mukaan ensimmäiset västäräkit nähtiin Etelä-Savossa 6.4. Pieksämäellä (1p Juha Julkunen), 7.4. Savonlinnassa 1 (Arto Muinonen) ja Pieksämäellä 3 yksilöä (Jari ja Juha Julkunen). Samoihin aikoihin eli 8.4. alkoi näkyä peippokoiraita hangella ruokintapaikan luona Pihlajaniemellä. Myös laulun tavoittelu alkoi.
Töyhtöhyypät joutivat 7.4. Puumalassa Kitulassa ja 10.4. Savonlinnan Pihlajaniemen Miikkulanpelloilla vielä kyhjöttämään peltoja vahvasti peittävillä hangilla. Sinitiaisella oli Puumalassa pöntössä yksi muna jo 30.4. Tuo pesintä onnistui ja samalla parilla(?) myöhemmin toinenkin, vaikka eri pöntössä. Tero Toivanen BirdLife -lehdessä 3/2023 kirjoitti, että touko- kesäkuun vaihteeseen osuneen kylmän jakson myötä tali- ja sinitiaisen pesinnät epäonnistuivat monin paikoin.

*alkuun*

Nykyisin harvinainen näkymä
Arkistokuva vuodelta 1976
PÖLLÖISTÄ
Tiira-järjestelmän mukaan varpuspöllön lisäksi helmipöllöstä tehtiin soidinaikaisia havaintoja melko mukavasti pääasiassa Etelä-Savon länsi- ja keskiosissa. Helmipöllö oli jostain syystä pudonnut pois Tiiran mielenkiintoisten listalta maaliskuussa, kunnes palautui sinne aivan kuun lopussa. Pudotuksen aikana siitä kuitenkin tehtiin havaintoja mm. Juvalla, c/o Pentti Huttunen: Ä kolmessa paikassa. Omat, tuloksettomat kuuntelukierrokset rajoittuivat Savonlinnassa Pihlajaniemellä lähiympäristöön. Ilpo Kuvaja teki vakiokierroksen 27.2. Savonlinnan itäpuolella, mutta silloinkaan ei kulunut mitään.
Tero Toivanen kirjoitti syyskuun BirdLife –lehdessä 3/2023, että Kaakkois-Suomesta aina Etelä-Lappiin asti petolinnut kärvistelivät ravintopulan kourissa.

Pesinnät
Mainittujen helmi- ja varpuspöllöjen pesintöjä ei (taaskaan) tullut tietooni ainuttakaan. Lähes yksinomaan Ristiinassa tarkastamistani varpuspöllön pöntöistä löytyi vain tiaisten ja kirjosiepon pesintöjä. Edellisenä vuotenakaan eli -22 kummaltakaan lajilta ei Linnut -vuosikirjan mukaan löytynyt Etelä-Savosta kuin 2 pesintää molemmilta.
Viirupöllön pesintöjä löytyi Savonlinnan ympäristössä kuudesta Ilpo Kuvajan ja Timo Luostarisen pöntöstä. Petri Martikainen välitti lisäksi tiedon yhdestä pesinnästä Sulkavalta. Ristiinassa pöllö pesi yhdellä pitkään asuttuna olleella reviirillä. Poikasiin asti onnistuneissa pesissä oli kaikissa 2 poikasta, yhteensä 14. Määrä viestinee kehnosta tai enintään keskinkertaisesta ravintotilanteesta. Yhden aloitetun pesinnän tulkitsin tuhoutuneeksi ja lisäksi linnut havaittiin kahdella pöntöllä, joissa munintaa ei kuitenkaan pystytty toteamaan. Toisella näistä linnut olivat kameraseurannan mukaan olleet aktiivisesti äänessä.
Huuhkajan tilanne ei näytä hyvältä. Huono se oli jo vuonna 2022, jolloin Etelä-Savossa (Orioluksen alueella) ei Linnut –vuosikirjan mukaan todettu yhtään pesintää. Rantasalmella oli nyt kevättalvella 2023 kuulunut huutelua. Reviiriltä löytyi (vanha?) pesä, jossa lintu oli vieraillut tuoreiden höyhenten perusteella. Pesään ei nähdäkseni kuitenkaan ollut munittu eikä siellä ainakaan ollut ollut poikasia. Neljästä vanhasta reviiristä vain yhdellä oli selkeästi tuoreita asutun reviirin merkkejä, mutta sieltäkään en pesää löytänyt.

*alkuun*

Vielä 1974 mm. kanahaukalle käytetty
D-rengas oli ns. lukkorengas

HAUKOISTA
Tuulihaukan pöntöistä oli tyhjillään tavallista useampi. Pesyekoko oli kuitenkin ihan hyvä, 4,5 poikasta/poikue. Yhdessä pesyeessä oli 6 poikasta ja lisäksi yksi muna. 7-munaisen pesyeen totesimme Ilpon Kuvajan kanssa olevan ainutkertaisen. Jostain kyllä luin 8-munaisesta pesinnästä, johon arveltiin munineen 2 naarasta ja josta kuoriutui vain yksi poikanen.
Rengastetuksi tuli Savonlinnan seudulta 27 poikasta, mikä on edellisiin kymmeneen vuoteen verrattuna keskiarvon alapuolella. Pesintä Puumalassa vanhassa variksen pesässä näytti epäonnistuneen.
Hiirihaukka kärsi ilmeisesti sekin heikosta ravintotilanteesta. Lähivuosina asuttuina olleista pesistä oli Ilpon tarkastamana tyhjiä 4 pesää. Punkaharjulla oli asuttu pesä, jossa lähes aukolle jääneeltä koivupesältä oli emon ollessa pesällä näkynyt ainakin yksi poikanen (c/o Jukka Mättö). Savonlinnan itäpuolelta (c/o Mauri Löppönen) oli löytynyt uusi pesä, jolla linnut oli pesän löytäjä havainnut toukokuussa ainakin kaksi kertaa. Heinäkuun alussa pesä oli kuitenkin autio ja alta löytyi yli puolikkaan munan kuori.
Varpushaukan muutamat reviirit olivat autioita. Ristiinassa oli vuoden -21 pesä vielä havaittavissa. Laajan etsinnän tein Savonlinnan Pihlajaniemellä, jossa Okkosen Harri viime vuonna havaitsi lentopoikueen. Ei tulosta.
Nuolihaukka näyttäytyi tai oikeammin kuulin sen vain kerran, Ristiinassa, viirupöllön pesän lähistöllä.

*alkuun*

KESÄSTÄ
Kesäkuun alkupäivät olivat jatkumoa toukokuun lopun koleudelle. Sen jälkeen viikon verran ennen 11. päivää ylimmät lämpötilat pysyttelivät 15 asteen tuntumassa ja 11. päivänä mentiin yli +20 asteen. Helleraja meni ensikertaa Savonlinnassa rikki 15. päivänä. Loppukuussa oli lämmintä ja kaikkiaan 8 hellepäivää. Viileintä oli juuri juhannusaattona ja -päivinä, mutta silloinkin yli +20 asteen. Viimeisellä viikolla Ilmatieteenlaitos varoitti rankoista sateista, yli 20 ml/h.
*
Aapo Salmela kirjoitti BirdLife’ssä (3/2023), että pesimälinnustolaskentojen perusteella peipon ja pajulinnun pesimäkannat olivat 2023 ennätyksellisen pieniä. Kirjasin 23.6., että pajulinnun laulua ei ole kuulunut muuttoajan jälkeen, etenkään Puumalassa. Peippoja sen sijaan kuului tavanomainen määrä ja ne lauloivat innokkaasti pitkälti heinäkuulle.

Tämä piipahti mökin rantakalliolla
elokuussa. Ei selvinnyt, osasiko lentää.

Heinäkuun alkaessa muuttui säätila epävakaiseksi ja viileämmäksi. Kuitenkin ensimmäisen viikon jälkeen lämpötila pysytteli koko loppukuun enimmäkseen +20 asteen yläpuolella tai lähellä sitä. Viilein päivä oli 24. päivä, max. +15,8 ja toisaalta esim. Savonlinnassa oli vain yksi hellepäivä eli kuukauden viimeinen päivä. Heinäkuu oli sateinen. Kotimittarin mukaan Savonlinnassa satoi yli 150 mm.

Elokuu oli kokonaisuudessaan Ilmatieteenlaitoksen (Itä-Savo 3.1.24) mukaan tavanomaista lämpimämpi. Alkupuoli oli tasaisesti kesäisen lämmin, vaikka siihen mahtui vain 2 hellepäivää. Päivän ylin lämpötila putosi ensikerran alle +20 asteen vasta 18. päivänä. Ei loppukuukaan kylmä ollut, mutta kun yöt viilenivät, ei päivälläkään lämpötila noussut monesti yli + 20 asteen. Elokuun sateet olivat pitkälti kuuroittaisia, mutta ja Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan vettä saatiin vähän tavanomaista enemmän (korj.) satoi 2th-luvun mediaaniarvoa (67,5 mm) vähemmän.

*alkuun*

Tällaiset rakennelmat eivät yleensä ole monivuotisia.
Savonlinna 2023

SÄÄKSET
Yksi valonpilkahdus on sääksikanta keskisellä Saimaalla. Uusia reviireitä löytyy vuosittain ja linnut näyttävät yhä enenevässä määrin tottuvan loma-asutukseen ja myös vesiliikenteeseen. Uusien pesien ilmestyminen tuntuu jossain määrin kumoavan aiempaa tulkintaa sopivien pesäpuiden puutteesta. Se lienee edelleen kasvava ongelma (kuva edellä) metsäseutujen parien osalta vai olisiko se osasyy sääksien siirtymiseen rannoille. Risto Juvaste löysi taas uuden reviirin (pesän) ja yhden vanhan reviirin vaihtopesän. Kuvan (edellä) kesäpesän sijainnin välitti Veikka Kosonen. Sattumalta huuhkajareissulla löysin itsekin uuden reviirin/pesän. Tuosta taas tulee mieleen, että olisiko myös huuhkajan ahdingolla osuutta sääksen menestymiseen.

Rengastusikäisiin poikasiin asti onnistui 2023 kaksikymmentäneljä (24) pesintää ja yhden pesinnän tulkitsin ilmoituksen perusteella keskeytyneeksi tuntemattomasta syystä. Pesyekoko selvitettiin joko rengastuksen yhteydessä tai kuvaamalla dronella 18 pesästä ja se oli keskimäärin 2,56 poikasta/pesä. Tulos on hyvä. Kesäpesäksi tulkittuja pesiä oli ehkä vähän tavanomaista enemmän, 5, mutta niiden toteaminen ilman kuvaamista tai jos paikalla ei ole lintuja, on haasteellista. Aiemmin näitä on voinut jäädä toteamattakin eli olen tulkinnut asumattomaksi, varsinkin jos havainnon on joutunut tekemään kauempaa.

Rantasalmi Lehden toimittaja oli päässyt Sampo Liukon ja Juha Erosen matkaan sääksenrengastusreissulle Haukivedelle. Lehden numeron 30 (26.7.-3.8.2023) jutussa kerrottiin, että Sampon tuona päivänä rengastamassa 3 pesässä oli 8 poikasta. Haukiveden sääksitilanne kuulostaisi sekin edelleen olevan hyvä.

*alkuun*


Tähän mustarastaan pesään ilmestyi vielä 3. muna, mutta
heti kuoriutumisen jälkeen joku tyhjensi pesän.

MUUTAMISTA LAJEISTA
*
Tiira: Tero Toivanen otsikoi BirdLife 3/2023:ssa: "Saariston linnuilla vaihtelevaa". Niin se taisi olla myös tiiran osalta Saimaalla. Edellä kerrotusti Ilmatieteenlaitos antoi kesäkuun lopulla rankkasadevaroituksen. Vaikka kesäiset rankkasateet ovat yleensä aika paikallisia, ovat ne taas tänäkin vuonna voineet vaikuttaa tiiran pesimistulokseen. Vanhan yhdyskunnan luodolla Savonlinnan Pihlajaveden saaristossa oli 11.7. vielä paljon munapesiä, mutta toisaalta myös paljon kuolleita, pienehköjä poikasia. Mukana yksi aiemmin toisen rengastajan rengastama poikanen. Puumalan eteläisessä saaristosta löytyi 23.7. yhdyskunta uudesta paikasta, jossa oli toistakymmentä lentopoikasta.

*
Haarapääskyt olivat saapuneet vanhalle pesäpaikalleen Puumalassa viikonloppuna 13-14. toukokuuta. Vielä 20. päivänä eivät olleet aloittaneet pesänrakennusta. Sitten 27-28 oli muuraus alkanut ja 12.6. pesässä oli 5+ munaa.
Yllätys oli se, että toinen pari oli tehnyt pesän vajan sisäpuolelle. 17. päivä 3+ munaa. Molemmista poikaset selvisivät lentoon. Kahden parin pesintää ei ko. vajassa ole aiemmin 60 vuoden aikana todettu.
*
Kehrääjä oli iloinen yllätys sekin. Lähti edestäni vanhalla huuhkajanpesäkalliolla Savonlinnassa. Pesää tai poikasia en löytänyt eikä lintu jäänyt paikalle.
*
Punarinnan laulua kuulin ensikertaa 14.4. Savonlinnassa ja seuraavana päivänä se käväisi ruokinta-automaatilla. Loppukesästä linnut järjestivät Puumalassa yllätyksen, kun pesivät mökin seinällä vanhassa pöntössä noin 2,5 m korkeudella. Yllätys asiassa oli se, että pesintä paljastui vasta kun pesässä oli 3.8. pienet poikaset. 12.8. poikaset olivat jonkin matkan päässä maastossa emon varoitellessa ruokaa nokassaan.
*
Epäilemättä sama mustarastaspari, joka viime vuonna pesi onnistuneesti saunan kuistin suojissa, rakensi tänä vuonna pesän liiterin ulkoseinälle, kuva edellä. Sekin oli viimevuoden tapaan pakollisen liikenteen reitillä, mutta kyllä pesästä saattoi mennä ohi noin 2 metrin etäisyydeltä, ilman että emo lähti hautomasta. Jos katsoi, lähti varmasti. Valitettavasti pesälle kävi niin kuin monelle avopesälle, joku vei yöaikaan melko lailla juuri kuoriutuneet poikaset.
Ristiinassa törmäsin varpuspöllön pönttötarkastusten yhteydessä mustarastaan pesään, josta rengastin 2 poikasta.
*

Pönttöpesijöistä puuttuivat Puumalassa pihapiirissä harmaasieppo ja leppälintu. Parhaiten onnistui (taas) sinitiainen. Sillä oli kaksi pesintää. Ensimmäisessä oli 11-12 munaa ja melkotavalla kaikki näyttivät kuoriutuneen. Toisessakin pesyeessä oli kuusi poikasta, jotka saivat renkaat. Talitiaisen pesintöjä oli myös kaksi, samanaikaisesti. Toinen onnistui, mutta toisen ilmeisesti tikka tyhjensi. Kirjosieppo epäonnistui kokonaan. Yhteen pönttöön se aloitti muninnan (ainakin 1 muna), mutta sitten joku tyhjensi senkin pöntön. Vielä senkin jälkeen se rakenteli pesää sinitiaisen ensimmäisen pesinnän pönttöön. Munia ei ilmestynyt. Pönttöpesintä oli myös edellä selvitetty punarinnan pesintä.

*alkuun*


Hän viihtyi tänä vuonna jäteaseman lietealtaan
laiturin kaiteella.
*
Meriharakka näyttäytyi myös tänä vuonna Savonlinnan Nousialan jäteaseman altaalla, nyt 27.4. altaan laiturin kaiteella.
*
Harmaahaikara levähti näkyvästi Salajärven rantakivellä maantien 14 laidassa Juvalla 19.9.
*
Selkälokki pesi taas ja sai 2 poikasta vanhan 5-tien varressa Juvalla. Risto Juvaste kertoi (puh.) jälleen selkälokin ahdingosta keskisellä Saimaalla. Joitain pienehköjä yhdyskuntia hän oli kuitenkin löytänyt. Omat havaintoni rajoittuvat muutamaan yksittäiseen lintuun.
*
Kalalokit välillä Savonlinna – Mikkeli.
Lintuja ei vielä 23.4. näkynyt Savonlinnan Harjunsillassa, Rantasalmen Kolkonpäässä (juurakko) eikä Juvalla Saarijärvenlahdella. Toukokuun 4. linnut pesäpaikkojensa luona, myös Nääringinjärven päässsä. Saarijärven lahdella selkälokki. Juurakkopesällä haudonta alkoi vasta 19.5 jälkeen. Harjunsillassa oli pesäkivellä 2 poikasta 16.6.

*alkuun*


Birdlife'n (3/2023 Aapo Salmela) mukaan
"käpytikkoja vaelsi loppukesästä runsaasti",
ehkäpä näiden perässä. Kuva 15.8.2023

LOPPUVUODEN SÄÄSTÄ

Syyskuu oli Ilmatieteenlaitoksen (Itä-Savo 3.1-24) mukaan tammi-, helmi- ja elokuun ohella selvästi keskimääräistä lämpimämpi ja myös sateinen. Itä-Savon 12.10. ( Simo Härkönen) mukaan kuukauden keskilämpötila oli Savonlinnan lentoasemalla tasan 14 C-astetta. Päivän ylimmät lämpötilat pysyttelivät lentoaseman mittarin mukaan kuun puolivälin paria päivää lukuunottamatta koko ajan +15 asteen yläpuolella. Maa oli kuurassa ensikertaa vasta lokakuussa.

*

Lokakuun oli kylmä. Se alkoi vielä noin +10 asteen päivän ylimmillä lämpötiloilla, mutta jo ensimmäisen viikon lopulla viileni. Savonlinnan Pihlajaniemellä maa oli kuurassa ensimmäistä kertaa 6. päivän aamuna. Reippaampi kuura oli sitten jo 10. päivän aamuna. Puolen välin jälkeen päivän ylimmät lämpötilat putosivat alle 5 asteeseen. Viimeisellä kolmanneksella oli aamuisin pakkasta. MTV:n meteorologin mukaan kuun lopun lämpötilat olivat 5 astetta keskimääräistä kylmempiä. Viimeisenä päivänä ainakin Savonlinnassa saatiin ensilumi.

*

Marraskuu alkoi talvisena. Ensimmäisenä päivänä lumen syvyys Forecan Savonlinnan mittauspisteellä oli 12 cm ja Mikkelin 18 cm. Aloitin tuolloin lintujen ruokinnan automaatilla. Ensilumi ei kuitenkaan pysynyt maassa. Kolmen ensimmäisen päivän jälkeen seurasi aamuläpötiloissa plus-jakso. Kuun 13. päivään mennessä lumet olivat tehtyjä lumikasoja lukunottamatta sulaneet pois. Tästä alkoivat uudelleen koko loppukuun kestävä pakkasjakso. Enimmäkseen aamulämpötilat olivat -5 asteen tuntumassa, mutta 25-27. päivinä mittari näytti jopa -18,7 astetta. Lunta satoi vähän heti tuon pakkasjakson alusta ja 22-24. päivinä reilummin, mittarit Savonlinna 13 cm ja Mikkeli 16 cm. Vielä kuun lopussa satoi lisää n. 5 cm.

*

Joulukuu on määritelty talvikuukaudeksi ja sellainen se oli nyt 2023. Lunta "siirtyi" jo marraskuun puolelta ja sitä oli 1. päivänä Mikkelissä 23 cm, Savonlinnassa 16 cm. Kuun puolessa välissä Savonlinnassa 29 cm, Mikkelissä 39. Kuun alkupuoli oli myös kylmä. Aamun minimilämpötilojen keskiarvo oli Pihlajaniemen kotimittarin mukaan tasan -11 astetta. Kuun loppuosan pakkaset olivat enimmäkseen maltillisempia. Joulunalusviikolla oli myös jokunen plussa-päivä. Savonlinnan lentoaseman mittari näytti vuoden vaihtuessa yöllä -13,7 astetta. Kun hanget painuivat plussa-päivinä eikä loppukuusta juuri satanut, oli lunta vuoden lopussa reilut 30 cm sekä Savonlinnassa että Mikkelissä.

*alkuun*


Närhille kelpasivat tammenterhot,
joiden sato näytti olevan hyvä. (15.9.2023)
SYKSYN LAJEJA

BiredLife'n uutiskirje 16.10.2023 kertoi, että, "Tilhiä voikin nyt havaita joka puolella maata tankkaamassa pihlajanmarjoja. Yli tuhannen linnun parvia on havaittu jo aivan eteläisintä Suomea myöten. Pihlajia tyhjentävät myös suuret rastasparvet, joista pääosan muodostavat räkättirastaat."
Savonlinnan - Puumalan seudulla pihlajanmarjasato oli kyllä heikko ja marjansyöjät taisivat poistua täältä viimevuoden tapaan hyvissä ajoin. Viikolla 37 (11-16.9) oli huomattavasti liikkeellä rastasparvia , joissa oli enimmäkseen räkättirastaita, mutta myös paljon mustarastaita. Lisäksi kuului punakylkirastaan syyslaulua. Paljon rastaita oli liikkeellä myös 20.9. ja erityisesti räkätit syömässä maahan pudonneita omenoita.

*
Mustarastaita ei käynyt ruokinnalla sen aloittamisesta 1.11. vuoden loppuun asti ollenkaan. Muutoin niitä näkyi joulukuussa kahtena päivänä 1-2 yksilöä, viimeksi 23.12. syömässä aronian marjoja.

Ensimmäiset tilhetkin tapasimme vasta joulukuussa, vain muutamia yksilöitä, osa aronia-aidassa.

*
Joitain hanhiparvia havaittiin Puumalassa jo 18.9, kun tuuli laantui ja kääntyi luoteeseen. Varsinainen ryntäys tuntui alkavan 2.10., kun taas kuukauden vaihteessa vallinnut länsituuli jonkin verran laantui.
*
Haarapääskyt katosivat Puumalassa pesäpaikkansa ympäristöstä syyskuun alkuun mennessä. Sen sijaan joitain yksilöitä (haara?)pääskyjä lenteli 23.9. Puumalan sillan vieressä.
*
Västäräkistä viimeinen havainto on 29.9.(Eliisa Mättö), jolloin yksi yksilö oli nurmikolla Savonlinnan rinnakkaisväylän varressa. Puumalassa viimeisten ääntä kuului 24-25.9.
*
Viimeisen punarinnan tapasin Puumalassa 15.10. Punarinnan syyslaulua kuulin jo 8.9., jonka kirjasin olleen kaiken kaikkiaan ensimmäinen kerta.
*
Birdlife kertoi edellä todetusti pajulinnun (ja peipon) pesimäkantojen olleen ennätyksellisen pienet ja vaikka itsekään en pesimäaikaan kuullut pajulintujen laulua Puumalassa, kuulin syyslaulua päivää varhemmin (27.8) kuin viime vuonna.
*
Kuikista ei enää syys-lokakuun vaihteen viikonloppuna saatu varmaa havaintoa. Vielä edellisenä viikonloppuna 24.9. ui noin 10 yksilön ryhmä Naistenvedellä.
*
Harmaapäätikka ilmestyi heti seuraavana päivänä rasvatangolle, jonka laitoin 27.10. pihapuuhun. Automaatin laitoin viereen vasta 1. 11. Harmaapäätikka on käpytikan kanssa ollut vakiovierailija nuo pari kuukautta vuoden loppuun asti.

*alkuun*


Riihisaaren museon näyttelytila täyttyi ääriään myöten
marraskuun 29. päivän iltana, kun
Itä-Savon Luonnonsuojeluyhditys järjesti luontokuvaillan
Timo Luukkasen ja Timo Seppäläisen luontokuvista.
Esityksessä oli kuvia mm. tästä vuoden 2022
lapinpöllön pesinnästä.

RENGASLÖYDÖT
Jos olen viimevuosien katsauksissa todennut, että rengaslöydöt/tapaamiset tuntuvat vähentyneen, niin kokonaisuutena näin on tapahtunut Linnut -vuosikirjojen mukaan. Pudotus on kaikkien Suomessa rengastettujen lintujen tapaamisten osalta merkittävä. Vuosikirjojen mukaan tapaamisia oli 2020 yht. 42'252, 2021 yht. 36'504 ja 2022 yht. 30'724. Vähennystä kahdessa vuodessa siis 27 %.
Omalta osaltani erityisesti sääksilöydöt näyttäisivät vähentyneen, vaikka osasyynä on tietysti myös parin vuoden aikana hiukan pienentyneet rengastusmäärät.

Tuulihaukasta tuli kuitenkin tieto yhdestä kontrollista. Vuonna 2020 pesäpoikasena rengastettu lintu oli kontrolloitu Lappeenrannassa 2.6.2023. Matkaa tuolta paikalta synnyinpöntölle on 112 km.

*alkuun*

50 VUOTTA SITTEN

Samalla reissulla 10.6.1973, kun laitoin
kaiken kaikkiaan ensimmäisen "oman" renkaani
metsäviklon poikaselle, sai tämä
huuhkajan poikanen Juvalla renkaan E-3442.
Rengastajana Jouko Mättö
Kts. alla

Arkistosta kaivoin 1973 rengastetuista linnuista tulleita löytöjä:

HUUHKAJA
*		 '
Yllä kuvassa oleva huuhkajan poikanen rengastettiin siis Juvalla 10.6.1973. Se löytyi Valkealasta kuolleena 5.7.1984 eli 11 vuotta myöhemmin, pesästään 91 km etäisyydeltä. Löytäjän kommentti: "Jalka + rengas löydetty läheltä ratakiskoja. Jäänyt junan alle?"

KANAHAUKKA
*		 '
Hirvensalmella Väisälässä 26.6.1973 poikasena rengastettu kanahaukka (D-51917) ammuttiin Pernajassa 18.2.1978. Etäisyys rengastuspaikalle 138 km. Rengastaja Jouko Mättö.
'

HARMAALOKKI
*		 '
Puumalassa 24.6.1973 poikasena rengastettu harmaalokki H-94387, oli ammuttu Lieksassa 10.5.1977. Etäisyyttä rengastupaikan ja tappopaikan välillä on 229 km. Rengastaja Jouko Mättö.
'

KALATIIRA
*		 '
Ensimmäisenä rengastusvuotenani rengastamistani kalatiiroista tuli kahdesta löytöilmoitus. Löydetyt olivat vielä rengastettu peräkkäisillä renkailla.

10.7.1973 renkaalla A-469974 Rantasalmella poikasena rengastettu tiira löytyi 64 vrk kuluttua eli 12.9. kuolleena Marokosta, 4498 km päässä rengastuspaikasta.

Saman päivänä niin'ikään Rantasalmella poikasena rengastettu tiira A-469973 oli pyydystetty silloisessa Kongon kansantasavallassa, Pointe-Noire'ssa 26.10.1973. Mitä linnulle tapahtui, ei selviä löytöilmoituksesta.
'

Katsaus-05 * Katsaus-06 * Katsaus-07 * Katsaus-08 * Katsaus-09 * Katsaus-10 *
Katsaus-11 Katsaus-12 * Katsaus-13 * Katsaus-14 * Katsaus-15 * Katsaus-16 *
Katsaus-17 * Katsaus-18 * Katsaus-19 * Katsaus-20 * Katsaus-21 Katsaus-22

*alkuun*

KIITOS
päättyneestä vuodesta
2023
ja
hyvää alkanutta vuotta 2024!

Savonlinnassa 24.1.2024
Pekka Mättö

*